Juhlapäivä tänään.
Meidät oli kutsuttu!
Me kolme historian opiskelijaa vuosikymmenten takaa… me ja meidän avecit. Istuimme koko herkullisen, mukavan illan ruokapöydässä. Syöden hyvin, erinomaisesti. Kauniisti katetussa pöydässä, jouluisessa kodissa.
Lohiterriini ja ja siikatartar olivat jotain ylivertaisen hyvää. Kuten myös yrttiporo, sen kypsyys oli perfetto. Minä – viskiä kaihtava – suhtauduin hieman varauksella jälkkkäriin: Bourbonkakku! Mitä ihmettä! Mutta olihan siinä mahtava makujen harmonia, monia vivahteita, tuhtia koostumusta, juuri sopiva häivähdys viskiä, – sulloin turhat ennakkoluuloni jonnekin hävöksiin ja nautin.
Niinhän se jo on, että enemmän kuin työelämää, enemmän kuin lapsia, enemmän kuin matkoja, enemmän kuin säätä, jutut koskettelevat omia ja läheisten vointia, arjen sujumista kun vuosikymmeniä alkaa olla jo aika paljon. Tästä huolimatta naurua riitti. Tällaista tarvitaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kalenterikuvassa on Villa Hannala, jonka kävin aika varhaisella aamuisella lenkilläni kuvaamassa. Tänään pitkästä aikaa vain vähän pakkasta, hyvä kulkea ja hengittää. Pitsihuvilan pihapiirissä oli mainoksia, että siellä on joulupuuroa tarjolla – olisikohan ensi viikolla sen aika?
