Jakoaika.
Pyhäinpäivän tienoo, kekrin aika, sadonkorjuujuhlan aika on vuodenkierrossa ollut vuoden vaihtumisen aika. Satovuoden päättyessä on katsottu vuoden päättyvän. Tähän vanhan loppumiseen ja uuden alkuun liittyy käsite ”jakoaika”, eräänlainen välitila. Ei enää vanhaa vuotta mutta ei vielä uuttakaan. Silloin tehtiin paljon ennustuksia tulevasta, ja siihen liittyi myös työkieltoja: pyykinpesu, teurastus, kehrääminen ja vaikka lampaiden keritseminen olivat kiellettyjä.
Tähän kansanperinteeseen, agraariyhteiskunnan vuodenkiertoon liittyvään traditioon olen vedonnut tänään ja olen ollut tekemättä suunnilleen mitään. Työkielto, tiedättehän!
Sen, että aamulla vähän laskuttelin ja postittelin tilauksia (kiitettävän vilkasta on ollut kortti- ja kalenterikaupoilla), keskipäivällä kävin palauttamassa Holterin Mehiläisen labraan ja iltapäivällä paistoin meille oikein hyvät lehtipihvit, jotka Pehtoori oli Torin Lihamestarilta hakenut, olen lähinnä tupuloinut, vatuloinut, völläillyt ja vetkutellut. Kirjeenvaihtoa ja nettisurffailua, päikkäritkin.
Jakoaika vaatii veronsa.
Nyt jatkuu näissä merkeissä.
