Hiihtokausi avattu. Kylläpä oli mukava hiihtää. Pikkupakkanen, valoa, luistoa ja kaunis, levollinen, tyven metsä, latu erinomaisessa kunnossa, eikä todellakaan ruuhkaa. Vain pienen lenkin hiihdin, vaikka täällä olisi jo parikymmentä kilometriä latuja kunnostettuna: Saariselkä – Kakslauttanen on kunnossa. Mie hiihtelin Laanilassa, Piispanojalle, Prospektorin lenkkiä. Varovaisesti aloiteltava. Pehtoori oli lämmitellyt saunan kun palasin. Hyvälle tuntui sekin.
Iltapäivällä, auringon laskun aikoihin lähdin käväisemään kylillä, huomisen lounastarpeita hakemassa (saamme ruokavieraita) ja joku etiäinen kehotti ottamaan kameran mukaan. Ja siinä samalla kun käännyin mökkitieltä isolle tielle näkyi etelässä, pilvien välissä aurinko, pysäytin Paukkulan levikkeelle ja tsädäm! Sen hetken kun nousin autosta taivaalla ennennäkemätön ilmiö: aurinkoja kaksin kappalein. Komeat pilarit molemmilla. Kaksoispilarit, kaksoisaurinko! En ole vielä löytänyt tälle nimeä, selitystä. Laitoin Taivaanvahtiin kyselyn…
Hyvin monta kertaa aiemminkin täällä kulkieassa, tuntureilla luontoa ja sen valoja ja varjoja katsellessa, olen miettinyt miten ja mitä luonnonkansat, esikristillisen ajan ihmiset ajattelivat tällaisista taivaan ilmiöistä. Tämäkin vain hetken kestänyt ilmiö oli merkillisen maaginen, yliluonnollinen.
Illansuussa valmistelimme yhdessä ison kattilallisen soppaa ja tein vielä kaarnikkakakunkin, joten huomiseksi kaikki valmiina.
Luonto palkitsee sen ihailijaa ja nauttijaa !! Kuvassa on paljon ihmeitä; ihmeellinen auringonvalo ja sininen hämärä, erittäin kaunista !
Toini, sininen hämärä on juuri se kaikkein hienointa täällä. Ei kaupunginvalot tai kiiltävä asfaltti sitä himmennä tai haalista. Toki muutoinkin valo ainutlaatuinen. En kyllästy viihtymään siinä. 🙂