Ennusmerkki eli enne tarkoittaa kansanperinteen tai jonkin mystiikan tai näennäistieteen oppisuunnan tuntemaa
luonnossa tai ihmisissä havaittavaa merkkiä (ilmiötä tai asiaa), jonka uskotaan kertovan tulevasta,
mutta jossa ei ole nähtävissä luonnollista syy-yhteyttä merkin ja ennustetun tapahtuman välillä.
Ennusmerkin ja ennustetun tapahtuman välinen yhteys uskotaan siis usein olevan yliluonnollinen.
Wikipedian määritelmä enteelle, ennusmerkille, on vähän kapeampi kuin mitä minä sillä tarkoitan. Minun maailmassani on paljon ennusmerkkejä, ja asetan niitä itse. Muistan, että jo alakouluikäisenä olin vakuuttunut siitä, että viivojen päälle ei saanut astua. Se tuotti milloin mitäkin epäonnea. Lukioaikana saatoin koetta edeltävänä iltana pelata tunnin tai pari pasianssia ja katsoa ”meneekö läpi?” – Jos meni, niin koekin menisi hyvin. Olisi kannattanut sekin aika lukea; ehkä ne ruotsin ja fysiikan kokeetkin olisivat joskus menneet läpi.
Reissuun lähtiessä varma merkki reissun onnistumisesta on ollut se, että menomatkalla sattuu jotain pientä ikävää: lento on myöhässä, huomaat työmatkalla unohtaneesi jonkin tärkeän paperin/tutkimusluvan/kalenterin/muistitikun tms. työpöydällesi, lähdet väärälle reitille, lapset oksentavat (yhden kerran) jo kotipihalla, tai ihan mitä vaan pientä harmia. Paino sanalla pientä, ja kun se tapahtuu heti matkan alkumetreillä, koko loppureissu menee erinomaisesti: kaikki toimii, sää suosii, rahat riittää, esitelmä saa kiitosta.
Sitten on paljon ennusmerkkejä, joita on vaikea tulkita, riippuu vähän fiiliksestä: jos olet menossa lääkäriin ja olet epätietoinen ja huolissasi, onko tauti vakava, ja matkalla tulee vastaan tai menee ohi yksi tai useampi ambulanssi, on se varma merkki, että olet vakavasti sairas. Tai sitten: olikohan se sittenkin niin, että se tarkoittaakin sitä, että saat apua kiireellisesti ja kaikki päättyy onnellisesti.
Matkalla tärkeään tapaamiseen tai vaikka tenttiin, parillinen määrä askeleita pääovelta kohteeseen merkitsee onnistumista. Tämä enne on hyvä siitä, että askeleita voi tarvittaessa sovitella sopivasti, että pääsee parilliseen lukuun. 😀
Enneunista en oikein perusta. Enkä unien selittelystä muutenkaan. Mieluiten nukkuisin. Hyvin nukuttu, kivuton, yhtäjaksoinen, rauhallinen kahdeksan tunnin yöuni on varma merkki, toimiva enne siitä, että seuraavasta päivästä tulee aika hyvä, usein oikeinkin hyvä.
Ennustaminen on sitten vielä ihan eri juttu. En ole koskaan käynyt ennustajalla, enkä halua käydä. Mutta prognooseja tulevasta kyllä teen. Arvioin mielessäni – ihan turhan usein ja ihan usein turhaan – jonkin asian tulevaa tilaa. Vaikka totisesti ei kannattaisi.
Onko muilla yhtä hyvin toimivia enteitä kuin minulla? Onko enteitä ylipäätään? Voiskohan niistä olla jotain opittavaa?
Ei enteitä mutta etiäisiä. Onneksi harvoin, eivätkä yleensä kovin hyviä.
Etiäisiä tosiaan on. Aika paljonkin. Minulla ehkä hyviä että huonoja tasapuolisesti.
Voi kyllä,niitä riittää…Äidilläni oli etiäisiä vaikka mistä asioista ja ihme ja kumma-useinhan ne toteutui.”Tiesi” myös yllätysvieraitten tulon jotenkin ja yleensä aina silloin joku tuli käymään.
Minullakin joskus ”musta pilvi” päänpäällä ja silloin olis parasta jäädä kotiin.En aina tiedä,mitä se pilvi tarkoittaa,mutta tiedän,että nyt ei pitäisi lähteä mihinkään-ei hyvä seuraa.
Ja maahiset-niillä on omat tarinansa!Et ole yksin näitten ajatuksien kanssa.
”Musta pilvi” -tunne on tuttu, vaikken koskaan ole sitä osannut noin kuvatakaan. Vieraiden tulon ”arvaaminen/tietäminen” on kai aika yleinen juttu. Sitä en kyllä kohdallani tunnista. Ehkä johtuu siitäkin, etteihän nykyisin vieraat juuri ”tupsahtele”, – kyläilyistä sovitaan.
Ja maahiset! Niitähän on Lapissa kaikkialla. 🙂