Vähän kalsea on päivä ollut. Toisaalta aika lempeästi sumuinen, tihkusateinen. Viimeisen päälle lokakuinen sää. Vain vähän siitä kuitenkin nautiskelin.
Kesäneuleiden pyykki, tennareiden ja läpsyttimien yms. ”varastointi”, ja vaatehuoneen päivitys: kolme kassillista lähtee taas matkaan. Yksi Konttiin, yksi mökille ja yksi ompelijalle saumojen säätöön. Tämä vuodenaikojen ja säiden välissä tapahtuva järjestely, lämpimien esille laitto, kenkien vaihto varrellisiin on minulle paitsi käytännön takia hyvä juttu, myös eräänlainen riitti siirtyessä tekemisestä, päivien sisällöstä toiseen. Ja nyt sellainenkin juttu, että kun sosiaalinen elämä tuntuu heräävän korona-unen jälkeen, on tarvetta muillekin kamppeille kuin kulahtaneille kotifarkuille, villasukille ja virttyneille villapaidoille.
Vaatekaapin päivitys on myös jonkinlainen uuden alku. Alkaa talviaika. Alkaa juhla-aikakin. Seuraava juhla on jo lauantaina kun vietämme täällä Eeviksen kolmivuotissynttäreitä. Teema on – tietysti – pinkki! Kakkupohjat jo vispasinkin.
Ja tein tänään retroruokaa! Jauhemaksapihvejä. Nehän eivät meidän perheen ruokalistalla ole olleet koskaan, koska kukaan muu kuin minä ei niistä pidä. Mutta tänään niitä tein, kun Pehtoori kävi kaverinsa kanssa lounaalla ja tiesin, ettei hän välttämättä tarvitse kovastikaan ruokaa kotosalla. Rohkeni sentään yhden pihvin syödä: ”Kun laittaa tarpeeksi puolukkaa ja sipulia niin ihan hyvää”. Kyllä oli. Marttojen luottoreseptillä tein, jos joskus toiste teen niin enemmän meiramia. Rosamunda oli hyvä perunalajike tähän.
Illansuussa on WhatsApp laulanut. Perhe-chatti tyttären tentistä ja koronasta, Juniorin & R:n kanssa lasten vaatteista, ystävien kanssa leteistä (jotka minulla oli vasta kansakouluun mennessä) ja äideistä, sisarusten kanssa kotiapulaisista ja äidistä. Pöytäkoneella yhtäaikaa neljä kanavaa auki, enkä kertaakaan laittanut kommenttia väärään ryhmään, vaikka pitkiä ketjuja kuvineen on illan kuluessa kulkenutkin.
Ei ollut kolmivuotiskuvassa lettejä, eikä luonnonkiharoita (vasta puberteetin myötä hiukset kihartuivat) mutta oli rusetti!
Suostuisikohan Eevis samanlaiseen tälläytymiseen kolmivuotiskuvassaan kuin mummi omassaan. 😀
Vaatehuoneessa itsekin tutkiskelin tarjontaa, ennen tänne lähtöäni. Palatessani etelänmaille, on tiedossa konserttia, teatteria ja oopperakin. Ihmeellistä kutistumista oli havaittavissa. Kaupoille pitää mennä. Ennen lähtöäni oli yhdet ristiäiset, joihin tälläydyin oikein korkokenkiin, en enää osannut kävellä niillä, oli parasta vain istuskella tai seisoskella paikoillaan.
Tällaisiakin – onneksi aika pieniä – vaikutuksia koronalla voi olla. 🙂 Minulle korkkarit ei ole koskaan olleet helppo juttu. Pahin kokemus oli promootiokulkue! Kilometrin kävely Oulun keskustan läpi mukulakivikaduilla Mannerheimin puistosta Tuomiokirkkoon. Enpä muista milloin viimeksi olisin korkokengissä ollutkaan? Eikä tarvetta näy enää olevankaan.
Black & White (film) is beautiful!
Kyllä se varsinkin muotokuvissa on.