Mappien siivousta aamupäivä!
Varsinkin pikkuruisen firmani paperit vaativat setvimistä, samoin äidin paperit, byrokratia tuottaa paperia, joka on hyvä säilyttää. Samalla touhusin kirjahyllyistä kaksi kassillista kirjoja kiertoon. Kuinkahan monta sataa kirjaa olen elämässäni laittanut jakoon, divareihin, töissä ”ota omaksesi” -hyllyyn, kirppareille, – nyt kirjoja ei enää töiden puolesta kerry, hyvin harvoin enää ostan kirjoja, ja ne, jotka ostan ovat ”käsikirjamaisia” eli neulekirjoja, ruokakirjoja, keittokirjoja, joulukirjoja, matkakirjoja, valokuvauskirjoja tms. Niitäkin hankin aika harvoin. Mutta melkein hyllymetri on Mauri Kunnaksia ja muita lastenkirjoja. Niitä en poista! Pehtoori on ostanut minulle lahjoiksi – enimmäkseen keittokirjoja, itselleen vielä viime vuosinakin (kirjakerhon kautta) romaaneja. Hän kun ei ole hurahtanut äänikirjoihin. Mutta joka tapauksessa nyt taas on vähän tilaa hyllyillä.
Pyöräilemään ehdin vasta iltapäivällä, mutta eipä sään puolesta mikään erityinen nautinto: kaikki on paljasta, karua, pohjoinen tuuli ja sattuipa kohdalle pieni lumikuurokin, melkein rakeita. Katsoin parhaaksi kierrellä pikkuteillä ja asutusalueilla, – jätin tuuliset baanat ajelematta.
Myllyojalta, vai oliko jo Laanilan puolella, hienojen aika uusien arvotalojen välissä eteen tupsahti tällainen; ainoa juttu, mikä sai kaivamaan kameran repusta. 🙂
Sai miettimään, josko onnistuisin kuvankäsittelyllä tekemään tästä kummitustalon? Ehkä yritän.
Wau,mikä punainen talo!Hieno!Olen varma,että maahiset asuu tuolla…
Kyllä, kyllä siellä asuu maahisia. Tai ystävällisiä kummituksia. Joka tapauksessa se saa mielikuvituksen heräämään.