Vielä on lunta ulkona, mutta ei se valaise. Se on märkää, roiskuvaa, enimmäkseen likaisen harmaata. Pimeys on aamuin, illoin, öin paksua, tiivistä.
Olen viimeisen neljän päivän aikana liikkunut vähemmän kuin tavallisesti yhdessä päivässä. Olen neljänä yönä nukkunut enemmän kuin kuin yleensä viikossa. Olen syönyt kaikenmoista makeaa ja höttöruokaa, vaaleaa leipää ja juustoa ja sen sellaista, enemmän kuin yleensä siedän. Olen istunut koneella melkein kaiket päivät ja illat, toki tehnytkin jotain, mutta siis istunut. Eikä edes kovin huono omatunto ole moisesta. 🙂 Ei oikeastaan ollenkaan. Siitäkin olen iloinen.
Pimeyskään ei ole haitannut, eihän minua yleensäkään. Juuri se antaa olla rauhassa, levätä, vetäytyä omiin oloihin, tekemään jotain, sytyttämään kynttilöitä ja takkatulen. Nauttimaan lämmöstä ja kodista.
Pehtoorikin jo vetäytyy sisätiloihin. Nimekkeensä mukaisesti hän (pehtoori ~ valttari ~ isäntärenki ~tilanhoitaja) 🙂 on pari-kolme viikkoa touhunnut pihapiirissä: haravoinut, leikannut pensaita ja puita, putsannut perennapenkit, vaihtanut kesäkukat callunoihin, pessyt rännit, roudannut pihakalusteet talvisäilöön, pessyt pihakiveykset, hommannut liiterin pullolleen polttopuita, ja ties mitä kaikkea. Minunkin olisi osallistuttava osaltani ja vihdoin viikonloppuna takapihan yrttipenkit putsattava. Siihen menee ehkä tunti. 🙂
Metkaa on se, että aina kun meillä (kesäisin) käy vieraita he kehuvat pihaa ja puutarhaa, joskus ohikulkijatkin pysähtyvät mainesanoja lausumaan, ja sanovat, että on se varmaan iso työ tuon kaiken tekemisessä ja huoltamisessa, mihin Pehtoori aina toteaa jotain sellaista, että ”no ei se nyt niin iso homma, siinä se menee, hyötyliikuntaa, tämä nyt on semmonen harrastus … ” Ja keväisinhän on samanlainen parin viikon intensiivinen rupeama, kun kaikki taas herää eloon ja paljastuu lumen ja hämärän alta. Mutta minä en valita. Hyvänen aika, en todellakaan.
Tahoiltamme taas istahdimme yhteiseen ruokapöytään, sitten takkahuoneeseen lukemaan. Ensimmäiset kausivalot jo laittelin, pienet valokranssit keittiöön ja työhuoneeseeni. Pimeys tuntuu entistä turvallisemmalta.
