Linnanmaan Teknologiakylän keskellä oleva Anni Rapinojan veistos ”Välitä” on ollut vuosia työmatkani, talvisten kävelylenkkieni, kesäisten pyöräreittieni varrella. Se on viestittänyt eri aikoina erilaisia asioita. Saanut miettimään ”mistä välitän”, ”mitä välitän”, ”miksi välitän”, ”kenestä välitän”, ”välitänkö?”
Tänäänkin sen ohi pyöräilin. Palatessani Torin lihamestarin, Kauppahallin kalakaupan ja lähimarketin kautta, mutkan kautta, kotiin.
Taide on siis tehnyt tehtävänsä? – Se on saanut ajattelemaan, se on herättänyt tunteita, pistänyt pohtimaan. Eikös se ole taiteen tehtävä tai syvin olemus? Siis saada ajattelemaan. Mm. taidetta, varsinkin välittämistä ja liikkumisen hyvää tekevää vaikutusta pohdin, ja paljon muuta. Kiersin vielä Rajahaudan kautta kotiin. Taas kerran: liikkuminen on hyväksi. Auttaa moneen.
Vaikka monien herkkupisteiden kautta kiersinkin tänään, oli meillä aika vaatimatonta sapuskaa. Mutta!!! Eilen illalla, yöllä, tänään aamulla kirkastui ajatus, kun hain ohjeita sopivaksi sapuskaksi tuleviin viikkoihin. Kummasti hakeuduin LappItalia-keittokirjani äärelle, ja hohoi! Keksin idean, joka omasta mielestäni on vallan mainio. Palaan asiaan. Mikä tietää paljon reseptiikkaa ja ruokakokeiluja ”julkisesti” eli täällä blogissa taas tihenevään tahtiin herättelen henkiin vanhoja, monia perusohjeita herkkujen tekoon.
Mutta sovitaan, että heti ensi viikolla aloitan. Siihen asti levollista viikonloppua kaikille. Välitetään!
Jään mielenkiinnolla odottamaan!
Kiva. Maanantaina taidan aloittaa….