Kun vaihtaa kuvakulmaa, tai näkökulmaa, näyttää moni asia aivan uudelta. Ilta-auringossa, alhaalta kukkapenkki näyttää hehkeältä, eikä syksyn kylmyys näytä uhkaavan ollenkaan.
Koko päivän olen ollut liesussa, aamupäivä asioilla, ja sitten Zeppeliiniin – autolla! Koska vesisade ja koska olen monella pyörälenkillä siellä käydessäni ajatellut, että ’pitäisipä joskus käydä shoppaamassa tuollaiset kengät’ (siellä on Marko-kenkäkauppa, jossa hieman ”erilaisia” kenkiä) ja Clas Ohlsonilta käteviä jäteastioita tai … siis koska autolla voisi kuskata ostokset kotiin, pyörän tarakalle ei paljoa mahdu. Tänään siis hakemaan syyskenkiä ja muuta. Kengät jäi ostamatta, koska myyjä oli niin päällekäyvä, että tuskastuin ja lähdin pois, vaikka ihan mukavat, aika edulliset (82 €), huippupehmeät nilkkurit löysinkin.
Lastenvaateliike Hippu oli ainakin minulle uusi: siellä runsauden pula kipsasi minut niin pahasti, ettei Apsulle eikä Eeville mitään löytynyt. Ohlsonille sain sentään kympin kulumaan, kun ostin sen pienen jäteastian. Pentikiltä ei löytynyt kaipaamaani pienen pientä uunivuokaa, eikä Luhdan myymälästä uusia ulkoiluhousuja. Siis plus miinus nolla!
Kesän pyöräilyn jäljiltä jumittuneet hartiat ja yläselkä vaativat ammattilaisen käsittelyä. Kun Saariselän luottohieroja jäi nyt välistä, menin ”Kipulihakset”-toimipaikkaan tuossa meidän lähellä. Siellä on melkein yhtä hyvä hieroja kuin Tunturihotellin L.
Kotosalla käväisin tekemässä uunilohta ja salaattia, söimme pois ja sitten leffaan. Edellinen elokuvissa käynti on puolentoista vuoden takaa. Silloin, jotensakin juuri ennen kuin korona sulki Suomen, olimme Apsun kanssa katsomassa Ryhmä Haun. Olihan se monin tavoin erilainen kokemus kuin tänään.
Tänään elokuva Isä, joka ei ollut vaikuttava vain Anthony Hopkinsin mestarillisen roolisuorituksen vuoksi. Siinä oli niin paljon: siinä oli näkökulmat, siinä oli paljon tuttua, paljon uutta, paljon kipua ja paljon lohtua. Elokuva ei ollut ahdistava, ei yltiödramaattinen. Se oli hyvä, erinomaisen hyvä. Se auttaa ymmärtämään ja se ehkä auttaa olemaan itselleen armollisempi. Se viipyy minussa vielä kauan.
Kävin juuri katsomassa Isän Starissa (Silloin harvoin, siis liian harvoin, kun käyn elokuvissa, haluan tukea paikallista yrittäjää.).
Allekirjoitan täysin mielipiteesi elokuvasta.
Star on paras!
Elokuvaa ei hevin unohda.