– Minä olen lomalla, Ruttuvaari sanoi nyrpeänä. – Minä saan unohtaa mitä haluan. Unohtaminen on mukavaa. Aion unohtaa kaiken muun paitsi muutamat hauskat asiat jotka ovat minusta tärkeitä.
Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu
Tänään on tuntunut syksyn olevan jo tuloillaan, ja silti – tai ehkä juuri siksi – minusta on tuntunut, että olen ollut lomalla koko päivän.
Usvaiseen aamuun lähtiessäni oli etsittävä sormikkaat, oli aika kylmä. Palattuani lenkiltä järjestelin sitten ulkoiluvaatteita: otin lämpimiä jo esille, myös sadeviitta ja riddari ovat nyt hollilla valmiina ulkoiluihin. Ei haittaa – pidän syksystä, syksystäkin.
Mietin ja suunnittelin säilöntähommia, jotain spessua olisi mukava säilöä. Sieniä ei ainakaan vielä ole meille koreihin kertynyt, marjoja pakastan vain muutaman pussin per marjasortti. Jos tekisi toisen satsin sitä juhannuksen herkkua samppanja-mansikkahilloa. Sopisi se joulupöytäänkin. Viikonloppuaamuihin. Myös jotain pikkelsiä tms. voisin tehdä. Tosin minun lisäkseni niistä eivät juuri muut ruokakunnan jäsenet piittaa. Katsellaan.
Syksyistä oli sapuskakin tänään: auramurulla, paprikalla ja sipulilla täytetyt kesäkurpitsat.
Melkein jo istahdin telkkarin ääreen; en ole tainnut kahteen kuukauteen kertaakaan katsoa? En edes olympialaisia. En uutisia. En mitään. Mutta nyt kutkuttaa, jotta jos tänään aloittaisin sen Virgin Riverin kolmoskauden.
Samalla voisin aloittaa villasukkahommelit. Ei vielä joululahjoiksi, vaan ihan itsestäni aloitan! ”Hyvän mielen villasukat” -kirjasta valitsin mallinkin. Tänä vuonna ei enää omia kehitelmiä, ”vapaasti kudottuja” 😀 , vaan oikein ohjeen mukaan aattelin neuloa. ”Huolettomuus”-sukat ovat polvisukat, ne ovat pitkät ja kirjoneuletta kokonaan. Voi olla, ettei muita sukkia sitten tänä syksynä valmistukaan. Sekään ei haittaa. Se olisi itse asiassa merkki siitä, että korona ei enää kotoiluta koko syksyä ja talvea.
Mikäs olisi huolettomuus-sukkien väri? Luulen, että jokunen vyyhti täytyy käydä hakemassa näiden tummien sävyjen lisäksi. Neljällä värillä ne syntyvät. Mikä on huolettomuuden väri?
Huolettomuuden väri ei ole musta eikä valkoinen, vaan jokin jossa katse lepää. Taakse jää maailma. Silitä katseella lankakeriä ja tunnustele sormilla. Löytyy se. Vihreä minulle on huolettomuus.
Vihreä huolettomuutena? Mikseipä! Mutta kyllä valkoinenkin minusta on huolettomuutta. Siitä on tilaa, avaruutta, pumpulipilviä, … Kunhan kudin etenee kerron mihin päädyin.
Minusta keltaisen eri sävyt ovat huolettomia.
Keltainen? Kyllä. Onhan se lämmin väri. Onhan sen sävyt kauniita, mutta minulle keltaiset villasukat eivät olisi huolettomia: minkä kanssa niitä pitäisin, niiden pohjissa näkyy helposti lika, ne ovat liian 70-lukua, ja ehkä levottomia, miksi minulle tulee mieleen ”yltiöpositiivinen” … 😀
Minulla on lahjaksi saatu Hyvän mielen villasukka-kirja. Sieltä olen tehnyt muutamia sukkia, kaikki lähteneet eri koteihin 🙂 Villasukka-show on minullakin meneillään. Lisäksi olen saanut kutoa viikko sitten to syntyneelle kolmannelle lapsenlapselle, prinsessalle villapuvun+ myssy , sukat, lapaset, päiväpeitteen yms. Nuorin tyttäremme avokkinsa kanssa saivat esikoisen.
Kuvissasi on vuosien ajan – paljon ennen ”koronakutomisbuumia” ollut todella kauniita ja taidokkaita neuleita, sukkia ja kaikkea.
Onnea S:lle, vauvalle ja teille kaikille! Voin kyllä aavistaa, kuinka hyvällä mielellä olet pienelle kutonut nuo kaikki!