Ulkoilma ja hyvä ruoka tekevät hyvää

Aamulla oli päästävä merenrannalle. Eikä Nallikari taaskaan pettänyt. Tovi siellä teki hyvää. Sitten matka jatkui.

Kaupungin kautta, Rotuaarilla kohtaaminen oikeasti vanhan valokuvaajan kanssa. Olimme anonyymejä, tunnistimme yhteisen harrastuksemme, tunnustauduimme ikuisiksi canonisteiksi, ja sähköpyöräilijöiksi, sekä Oulusta tykkääjiksi ja uuden oppijiksi. Melkein harmittaa, etten ehdottanut treffejä. Meillä riittäisi oppimista ja juttua. Kuitenkin luovuin ja jatkoin matkaa…

Vielä muutamia projektin täydennyskuvia, ja sitten Oulujokivarteen kulkemaan äänikirjan avittamana. Kesäaamu. Tuntui hyvälle.

Iltapäivällä äidin luona sairaalassa tavallista pidempään, pitkään juteltiin. Paljon mietittävää, koskettavaa, muistettavaa, ymmärtämistä vaativaa, elettävää, opittavaa sielläkin.

Tänäänkin meillä oli Pehtoorin kanssa kahden hengen herkullinen sapuska. Eilistä wasabimajoneesia hyödynsin tänään scampivartaiden ohessa, kuvasta puuttuu pala savulohta. Sekin sopi tähän settiin. Kukkakaalimuusia en ollut pitkään aikaan tehnytkään. Nyt siihen innosti kirja (Anne B. Radgen Berliininpoppelit-kirjassa vol. 6 sitä tehdään pariinkin otteeseen,) ja kun nyt on sen paras aika… Näyttää riisipuurolta kanelin kera, mutta ei sentään ole mitään sinne päinkään. On vielä parempaa!

Kukkakaalimuusi

1 iso kukkakaali
suolaa
jätä vähän keitinvettä loppuvaiheen säätöön….
30 – 50 g voita
1 dl kuohukermaa
muskottipähkinää

Tee kuten perunamuusi. (Keitä kukkis suolavedessä kypsäksi, soseuta sauvasekoittimella, lisää joukkoon voi, ehkä keitinvettä, desi kermaa, lopuksi maun mukaan muskottipähkinää. Kuumenna uudelleen. On hyvää. Ihan herkkua. Kestää lämmittämisen seuraavana päivänä.)

EIlisessä postauksessa on pankomarinoitujen ahvenfileiden ja wasabimajoneesi ohje. Klikkaudu sinne.