Purot ja porot, tunturit ja Tuulentupa jäivät taakse. Oli aika luopua mökkielosta,
”Herrane aika”, sanoi Eevis monta kertaa, ja vielä useammin Apsu ehdotti, että ”mennään purolle” tai ”syödään pullaa ja kuunnellaan Souvareita” [kyllä on papan vaikutusta tuollainen. 🙂 ] Kauan odotettu, vielä tavallistakin odotetumpi, mökkiviikko takana. Olisin voinut jäädä, jos olisin voinut. Mutta kotiinkin hyvä tulla. Semminkin kun täällä on vielä pari päivää tytärkin. Myös vävy J. on asustellut täällä meidän poissaollessa, mutta oli tänään ”muuttanut” kotikotiinsa siihen asti kunnes torstaina palaavat Helsinkiin. Selvästi kesäkauden loppumista havaittavissa.
Kotimatka oli tänään varsin vaiherikas: Rovaniemelle asti meni viesteillessä veljeni kanssa, ja loppumatkalla minun ajohukillani oli ihan hurjan paljon liikennettä, ulkomaalaisiakin autoja! Tuntui, että ”ei ikinä” olla kotona.
Nyt ollaan. Ja jo nyt katselen kalenterista milloin voisi lähteä takaisin ylös.
Vai on Pehtoori Souvari- fani? Eikös se ole ikämiesten mussiikkia? Toisaalta kyllä Kuningas O. Virta ja Taipaleen Rexa olivat kovan luokan laulajia, joita vaikea on pistää paremmaksi:) En ehkä ihan Elämäni Biisiksi valitsisi, mutta kova on Taipaleen tulkinta tangosta; Meren yllä ja Virran Hopeinen Kuuhan on klassikko, jonka muuten soitti omassa radio- ohjelmassaan Sami Jaffakin pari viikkoa sitten. No, se musiikista tällä kertaa. Tervetulemast takaisin Ouluun!
PS. Kävin juuri verestämässä filmikuvaustaitojani 36 kuvan m/v- rullallisen verran (hautausmaalla kuvasin). Varsin vapauttavaa pitkästä aikaa, jotenkin aivan eri laji. Aluksi parin valotuksen verran tuli vilkaistua kameran takakantta!! mutta eihän sieltä mithän näkynyt. Leicallahan on alan miehille ja naisille pelkkää monokromaattista kuvaa ottava digikamera, jossa ei ole näyttöä lainkaan.
Pehtoori on vanhan liiton mies näissä musiikkijutuissa. Reijo Taipale ja Yöllintu, ”kaikki” 70-luvun kotimaiset iskelmälaulajat ja Souvarit olisivat Pehtoorin spotify-listalla jos sellaisen tekisi.
MV-kuvaus filmille on nyt kovasti ”vakavasti valokuvausta harrastavien” suosiossa. Ei ole minusta siihen, eikä Leicalla kuvaamaankaan. Mutta kyllä jotenkin voin jotenkin ymmärtää sen kiehtovuuden.