Olen niin pahoillani, etten lupauksista ja monen monista yrityksistäni huolimatta onnistu postaamaan hienon päivämme kokemuksista muuten kuin kännykän avulla. Liekö luostarin muurit esteenä sometukselle?
Olisi niin paljon kuviakin hienoista maisemista ja hetkistä..
Lyhyesti nyt ensi hätään kerron, että lähdimme aamukahdeksalta Oulusta ja viideltä olimme Valamon luostarin respassa….
Teimme matkaa pikkuteitä pitkin, Vaskikellossa kahvilla, ja sitten sukeltsimme pikkuteille. Ennen kokemattomia sorateitä, pölyä, tylsiä metsätaipaleita, Kuopion ja Tuusniemen (Karjalan kunnailla!!) välillä huikean kauniita järvimaisemia, vähäistä liikennettä, kapeita taipaleita. Meillä aikaa ja iloa ajella.
Matkan varrelle olin merkinnyt ”pienen patikan”. Tosi pienen, mutta kannatti.
Maaningalla Korkiakoski.
Siis kohteena Suomen korkein koski (36 metriä), jossa Ahti-myrsky oli tehnyt aika pahaa jälkeä, mutta näimme luonnossa myös paljon kaunista (kuviakin olisi… 🙁 ) .
Ja sitten kohti Kuopiota. Siellä lounaspaikaksi valikoitui kommenttien opastamana Isä Camillo. Maankuulu, kaikkein paras bouillabaise, houkutteli.
Olimme siellä vähän huonoon aikaan (klo 14): juuri kun lounas oli lopuillaan, a la carte alkamassa,… perjantai-iltapäivä ja ties mitä. Mutta!!! Vaikka kuinka yritän olla positiivinen ja ymmärtäväinen ja kiireetön, niin silti. Meni tunti ennen kuin saimme ruoat: Pehtoorin kuhaa pestolla oli oivallinen, kuin myös minun bouillabaise, jossa oli paljon erilaisia kaloja, ei-sitkeitä scampeja, hyviä simpukoita, makoisa majoneesi-voi, mutta kun se ei ollut kuumaa, ei edes kunnolla lämmintä. Viileähkö kalakeitto ei ollut maineensa veroinen. No mutta nälkä lähti.
Kiertelimme Kuopiossa, joka on jo vähän tuttukin. Palaan asiaan …
Iltapäivän lopulla olimme perillä kohteessa: Heinävedellä ja Valamon luostarissa.
Sanat eivät riitä. Olisipa mahdollisuus liittää paljon kuvia. Teen sen heti kun on mahdollisuus.
Onneksi tulimme tänne. Paljon hämmentävää, hienoa.
Täällä on nyt hiljaista, täälllä on valoisaa, täällä on mahdottoman kaunista. Toivon voivani huomenna kertoa tästä kaikesta hyvästä.
Meillä oli Kuopiossa asuessa perinteenä käydä aina äitienpäiväretkellä Korkiakoskella, se on kyllä hieno. Ja Valamo myös, siellä ei olekaan tullut vuosiin käytyä.
Kosken alatasanteella kuvaillessani yhtäkkiä hoksasin että teidän molempien sometilillä nähnyt kuvia Korkiakoskesta. Äitienpäivänä varmasti vielä vaikuttavampi kuin helteisenä heinäkuun.
Seuraavalla kerralla lounas Urbanissa! Korkiakoskella tuli meilläkin käytyä nyt 1. kertaa kesäkuun Kuopion retkellä.
Urbanin suosituksesi olikin vaihtoehto, ehkä paluumatkalla.
Kesäkuussa Korkiakoski varmastikin vielä komeampi.