On melkein kaksi vuotta siitä, kun olen edellisen kerran pakannut kamppeita muualle kuin mökille lähtöä varten. Lokakuussa 2019 olimme Madeiralla, ja sen jälkeen yöpymisiä on ollut vain kotona ja mökillä (niin ja se viime kesän kaksi yötä Tampereen airbnbeessä). Mökille ei tarvitse juuri pakata: siellä on kaikki pesuvehkeet, peruskamppeet, patikkatarpeet (mm. kengät, reput), suurin osa tarpeellisesta tietotekniikkatarpeistosta, luonnollisesti petivaatteet, pyyhkeet etc.
MUTTA NYT. Olemme lähdössä neljäksi yöksi pois kotoa, ja pakkaamista on ihan hirveästi! Majapaikat ovat luostari, laiva ja mökki; erityisesti mökkimajoitus vaatii kaikenmoista ”asumisirtaimistoa” = lakanat, pyyhkeet, vähän aamiais- ja saunavermeitä etc. Ja bloggaamista ja kuvatoimitusta varten on eräskin piuha, laturi, liitin, kovalevy etc. Toivottavasti olen muistanut kaiken. Onneksi Pehtoori on iät ajat huolehtinut omista kamppeistaan, joten niistä minun ei tarvitse murehtia.
Tästä marmatuksesta huolimatta on kyllä mukava lähteä. Näin kesälomafiilis jatkuu.
Kun tässä pari viikkoa sitten havahduin siihen, että juuri tämä viikonvaihde olisi meille sopiva, vapaa, kaikin tavoin ”tyhjä” viikonloppu, ryhdyin etsimään matkakohdetta ja majapaikkoja. Ensimmäinen ajatus oli Punkalaidun ja Koli. Ajatuksena oli yöpyä Punkalaitumen (entisessä valtion)hotellissa, jota nykyisin luotsaa Saimi Höijer. Yritinkin sinne varausta, tein sen, vahvistus tuli KOLME päivää varauksen jälkeen, joten olin jo ehtinyt muuttaa suunnittelmia ja peruin Punkaharjun. Koli on edelleen rengasmatkan ohjelmassa.
Punkaharjun lisäksi moni muukin aikeissa ja toiveissa ollut majapaikka oli täyteen buukattu, mutta vakaasti uskon, että löysin meille ainakin sijainniltaan soppelit yösijat. Moni vinkki, joita tänne blogiin sain, ovat olleet vaikuttamassa reittisuunnitelmaan ja kohdevalintoihin. Katsotaan nyt, kuinka paljon ja mitä aiotusta toteutuu. Kartan alueella on joka tapauksessa tarkoitus neljä vuorokautta viettää.
Historia näyttää tässä toistavan itseään, sillä edellinen reissu näille seuduin tehtiin kesällä 1981. Se oli ensimmäinen yhteinen kesämme, jolloin emme tehneet mitään matkaa ulkomaille, vaan lomailimme kotimaassa. 1977 olimme Tanskassa, vuonna 1978 Roomaan asti läpi Euroopan auto-teltta-yhdistelmällä, seuraavana kesänä Ranska-Englanti-Alankomaat ja kihlautuminen Finnjetillä, vuonna 1980 hurja reissu silloisiin Itäblogin maihin.
Kesän 1981 Pohjois-Karjalaan matkaaminen ei johtunut ilmastoahdistuksesta, ei maailman virustilanteesta, vaan ihan henkilökohtaisesta elämänmuutoksesta: muutimme sinä kesänä yhteen asumaan ja kaksiomme sisustukseen kului sen vuoden säästöt.
Lisäkulu samaisena vuonna minulle oli kansallispuvun hankkiminen. Kaukolan puku oli sitten pakattava mukaan, kun lähdimme viettämään juhannusta Bomban talolle. Kalevala oli kesäteatterissa, minulla kansallispuku ja menimme vielä Lieksaan vai Joensuuhun? Karjalan liiton kesäjuhlaa seuraamaan.
On siinä kuulkaa 23-vuotias historian kandi ja historian laitoksen tuntiopettaja ollut kansallistunteen, historiatietoisuuden, sukujuurten kunnioituksen tai minkä lie huumassa! 😀 😀
Leppävirrallakin on samalla reissulla käyty, kuten kuvat todistavat.
Kolilta on niin surkeita kuvia, ja hyvin hatarasti muistikuvia, että on korkea aika käydä kansallismaisemaa katsomassa ja kuvaamassa heti kohta näin pian edellisen kerran ja kymmenien ulkomaan matkojen jälkeen.
Viikonloppuna toivon raportoivani aurinkoiselta Kolilta! Liittykäähän virtuaalisesti mukaan matkaan!
”Minä lähden Pohjois-Karjalaan”… didi-dam-didi-dam, didi-dam-dam-dam …
Antoisaa matkaa ”mie toivotan siulle” !
Mie kiitän! 🙂
Isotätini kansallispuvussa olen 80-luvun lopussa yhdet häät juhlinut (en omiani) ja nyttemmin äitini kansallispuvun koruineen perineenä, arvostan näitä pukuja suuresti edelleenkin.
Viimevuosina olen juuri noita seutuja kierrellyt, mihin nyt olette suuntaamassa ja todennut, että muu maa mustikka, omaa maa mansikka. Korona on itsenikin, muualla matkustelun loputtua, saanut arvostamaan omaa maatani ja sen monimuotoisuutta entistä enemmän.
Joskus (muistaakseni jonkun matkakassan kartuttamiseksi) vuosia sitten minä myin oman pukuni, joka oli käynyt turhan pieneksi, ystäväni äidille. Nyt vähän harmittaa, että myin, puku mahtuisi taas päälle, ja olisihan se yllä Kolin rinteillä mukava patikoida. 😀 Eiku oikeesti, olisi mukava jos se vielä olisi. En kyllä tiedä missä sitä käyttäisin kun on historioitsijan ”juhlapuhekiertueetkin” jo taakse jäänyttä elämää.
Ja nyt kohti mansikkamaita. tiedä häntä vaikka Suonenjoen kautta ajeltaisiinkin.
Hienoa lomamatkaa toivottelen teille! Suomi on hieno maa! Mekin täällä Espoo – Nummela – akselilla kohta viikko vietetty ja lastenlasten kanssa kierretty eri paikkoja.
Espoo – Nummela on meille kyllä ihan tuntematonta seutua. Savo ennestään tuttua, ja Pohjois-Karjalakin vähäsen. Kotimaan matkailu on hyväksi. Teillä on vielä bonuksena pienten ihmettely ja ilo matkalla. Meilläkin ehkä elokuulla mökkimaisemissa.