Tuntuu hyvälle kun voi merkitä kalenteriin jotain: menoja, ”perhepäivähoitopäiviä”, valokuvauskeikkoja (olen lupautunut hääkuvaajaksikin!), lasten kesälomia, sovittuja juttuja, ystävien tapaamista, suunnitella mökkiviikon ajankohtaa – ihan kuin pitkään jatkunut staattinen tila, jossa päivät vain seuraavat toisiaan ilman erityisiä odotuksia, olisi muuttumassa. On jo fiilis, että ”uusi normaali” alkaa olla eletty, että hiljalleen palataan elämänmenoon, jossa on jotain odotettavaa, että on vähän vapaampaa, vaikka ei tässä kovin sidotuksi ole tuntenutkaan. Mikäpä tässä taas!
Vaikka pientä maailman avautumista on odotettavissa, niin arki ja viikonloputkin, paljolti varmasti kesäkin, sujunevat edelleen kaksin kotoillen, ja ehkä siksi olinkin tänään kaupungilla kodin sisustuksen kohentamisen merkeissä. Ensinnäkin vein SPR:n Konttiin ja kierrätykseen omia ja kodin ”vanhentuneita” tekstiilejä (vaatteita ja liinoja, pyyhkeitä ja kattiloita) mutta myös etsin sieltä jotain pientä uutta. Nyt kuten joskus ennenkin (mm. pieniä mariskooleja), löysin sieltä taas yhden pienen koriste-esineen/astian. Stefan Lindforsin koboltinsininen Boy-juomalasi on nyt meidän Huvilassa, jossa on ennestäänkin kaikkea (reissuista tuotua) sinistä. Boy-lasi saa siellä palvella pienenä kukkamaljakkona.
Decorassa kävin: meidän takkahuoneen hyvät, pian parikymmentä vuotta hyvin palvelleet nojatuolit ovat edelleen kuosissaan, ryhdikkäät, sopivat, mutta kaipaavat uuden verhoilun. En vielä löytänyt uutta kangasta niihin, ja kyllä hinta-arvio projektista pistää miettimään, että onko verhoilu sittenkään tarpeen? Mutta uuden sänkypeiton mökille tilasin. Se vaan oli ”pakko”.
Aikeeni oli käydä myös ompelijan luona, viedä muutama vanha iso liina ommeltavaksi kaitaliinoiksi ja käyttämättömät kesä(juhla)housut modistettaviksi, mutta siinä vaiheessa olin jo uuvahtanut kaupoissa kulkemiseen, joten päätin jatkaa toiste. 🙂
Ajelin kotiin, vaihdoin ulkoilukamppeet ja lähdin pyörähtämän lenkin Kello-Virpiniemi-Haukipudas. Se sujui paremmin kuin shoppailu etc hommat, – ja tuntui hyvälle. Tämän kauden ensimmäiset tuhat kilometriä alkavat olla pian poljettuna. 😀