Auton mittari näytti +5 C, kun puolilta päivin ajelin Kauppahalliin. Huom. autolla. Ei tullut pieneen mieleenkään lähteä pyörällä, vaikka aikaa olisi todellakin ollut.
Puistola Bakerystä rieska, Riikalta perunoita (uusia! – vastoin odotuksia, eivät huonoja, jos kohta kuukauden päästä vielä parempia…) sipulia – korvasieniä harkitsin, mutta luotan että mökkiviikolla kesäkuussa löydämme niitä itse Ahopään rinteiltä. Ja sitten ostamaan M:lta (kalaliike Pekuri) kalaa: tänään kalakauppaan oli uinut ensimmäinen Perämeren lohi! Toipilas-Pehtoori grillasi ja minä tein oheen vielä tsatsikia ja ”hernepyreepalleroita”.
Olen vuosikymmenien varrella tehnyt jos jonkinlaisilla aineksilla, jukurteilla ja mausteilla tsatsikia ja tänään vielä yksi uusi kokeilu. Jugurttina Lidlin Milbona ”Greek Style Yogurt, Creamy”. Tulipa aidon oloista: eri lailla kiiltävää ja pehmeää kuin turkkilaisesta, Bulgarian tai Valion kreikkalaisesta jugurtista. Hyväähän se niistäkin tulee, mutta kannattaa kokeilla. Tämänkin jukurtin valutin ensin, puolisen tuntia, samoin raastetun kurkun. Lähtee turha neste pois.
Varaslähtö kesään meillä kuitenkin. Hyytävästä säästä huolimatta.
Päivään on kuulunut edellen paljon perhe-whatsappia sekä muuta sähköpostia. Ihan kuvauksiin liittyviäkin. Ja iltapäivällä Juniori kävi potrettikuvauksissa: tarvitsee töihin esittelykuvan, ja kylläpä on ollut säätämistä. Ei meillä vaan töissä ollut mahdollista valita ja säätää, millaiset kuvat nettisivuille laitettiin. Enkä tiedä, kiinnostikokaan niin kovasti. 😉
Touhujen taustalla olen kuunnellut Kaari Utrion elämäkertaa, ei omaelämäkerta, vaan Anna-Liisa Haavikon kirjoittama. Uskonette, että minua kiinnostaa kovastikin. Ja kyllä, ehkä vähän yllättäen, myös yllättää ja kiehtoo. En ole koskaan ollut mikään hänen kirjojensa ehdoton fani, aika monia olen kuitenkin lukenut, mutta nyt näen hänet eri valossa, – rohkeana. Olen kerran tavannutkin hänet, hakenut Oulussa lentokentältä yliopistolle – puolen tunnin perusteella hän oli erilainen kuin elämäkerran perusteella. Tulin tänään miettineeksi, että olen tavannut hyvin vähän ihmisiä, joista on kirjoitettu elämäkerta tai jotka ovat itse kirjoittaneet muistelmansa: onkohan se aina niin, että elämäkerta ja pikainen tapaaminen ovat aika kaukana toisistaan? – Varmastikin.
Tähän teemaan palannen huomenissa. 🙂
Täällä ei ole kesäistä. Korvasienet eivät taida ihan vielä nousta. Luminen on maisema ja lisää sataa koko ajan. Autossani on kesärenkaat, joten suksilla olisi edettävä, jos jonnekin haluaisin. Onneksi on kaappi täynnä ruokaa.
Katseltiin kelikamerasta maisemaa! Onpa lunta. Ei täälläkään mikään kesäaamu ole mutta ei sentään hiihtämään tarvitse lähteä. Pyörän selkään hyppään ennen kuin alkaa päivän sade.
Kyllä maistuisi! Täytyy vain syödä silmillä. Miten paljon lie omakohtaista tai mielikuvituksellista ovatkaan kirjalijoiden tuotteet? Meillä itselläkin on useita ”rooleja”.
Onhan meillä kaikilla roolimme. Eri rooli eri asemassa, elämänvaihessa, suhteissa. Mutta sekinhän on osa jokaisen omaa persoonaa… Kirjailijoiden elämäkertoja (itse tai toisten kirjoittamia) onkin antoisaa lukea juuri siksi, että oppii tietämään miten romaanien ”todellisuus” on rakennettu, kirjoitettu.