Pidän keväisin niistä varjoista, joita sälekaihtimet luovat kodin seinille. Niistä on jotain ”elokuvallista” tai jotain. Ainakin ne kertovat, että ulkona paistaa aurinko, koska sisälläkin näkyy varjot.
Tänä pääsiäisenä kukat ja suklaakätköt ovat olleet yhtä isoja juttuja kuin ruoka. Jaloleinikit tyttären minulle (New Yorkista, Modern Art Museum) ostamassa maljakossa sälekaihtimien edessä, tipujen takana, ovat olleet yksi ilon aihe – ja rastin paikka. Tässä kohtaa oli toissapäiväisen suklaamunametsästyksen yksi rasti.
Tälle päivälle tein toisen kierroksen ja koska eilen pienillä oli ollut myös isänsä luona pääsiäisen rastikierros, oli Eeviskin oppinut, mistä on kyse. Joten ei ihme, että aika nopsasti hoksasi mariskoolissa olleet pienet pääsiäismunat: ”Löyty!!” – raikui olohuoneen pöydän ääressä. Onneksi tyttö ei ehtinyt lasisia Pentikin pikkuisia koristemunia suuhunsa siepata. 🙂
Ja oikeat kätkötkin sitten löytyivät oven takaa!
Tämän päivän menussa oli monia tuttuja komponentteja (salaattia, herkkusieniä, juuripersiljaa, lohkoperunoita) ja sitten karitsanpaisti! Huolella sen kypsensin ja annoin vetäytyä, tarjosin Stout-kastikkeen kanssa. Kyllä oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Kaikki muutkin tykkäsivät. Pehtoori, jolla on aika pitkähkö kokemus pääsiäispaisteistani, totesi, että paras tähänastisista. On kyllä muistettava mainita onnistuneen tuloksen taustalla Torin lihamestari. Nyt grillikauden alussa ja jatkossakin kannattaa muistaa.
Keltainen kalla on ollut ilo silmälle. Minusta se on vähän veistoksellinen.
Upeat molemmat maljakot. Mikä on tämä keltaisen kallan maljakko?
Se on samaa sarjaa tuon toisen kanssa: ostin sen itse MoMassa. Sen jälkeen tytär livahti uudelleen museokauppaan ja osti tuon isomman, jota olin myös harkinnut, ja sain sitten kotiin palattuamme äitienpäivälahjaksi. 🙂
Oih! Upeita kertakaikkiaan.
No jo on taas niin ”epäonnistuneita” kukka-asetelmia, miten niitä tänne laitatkin. Näista pääsiäismunien piilotteluista tulee aina mieleen aika, kun poika oli pieni, ja piilotimme yhden niistä hänen yllään olleen hupparin huppuun ja kyllä sitä etsittiin . . polttaa, polttaa . . missä ihmeessä se muna oikein on? Traumatisoi se vähempikin:):)
Minähän sanoin, ettei ole nyt kuvaukset viime aikoina oikein onnistuneet. 🙂 Ei ole ollut sellaista hyvää flow´ta, mutta ehkäpä tulevalla viikolla taas löytyisi virettä.
Aika paha piilo on kyllä ollut. Minä tein eilen kartan ja turhaan epäilin, osaisiko Apsu sitä lukea: hyvin löysi kartan perusteella kätköille.