Istun kotipihalla silmät kiinni, on lämmin, joku (!) lintu laulaa, vielä kuuluu korvissa lasten nauru, kaikkinensa tuntuu hetki sitten nautittu hyvä päivällinen, sen jälkiruokana nautitut letut kaikilla mahdollisilla lisukkeilla… Hetken ajatukset harhailevat niihin pääsiäisiin ja toukokuisiin viikkoihin, jotka on tullut vietettyä Roomassa. Ja yhtäkkiä KAIKKI tuntuu epätodelliselta: onko sellaista koskaan ollutkaan ja voiko tällaista lämpöä Oulussa huhtikuun puolivälissä ollakaan?
Mutta onhan siitä nautittu!
Aamupäivällä – tietysti – pitkähkö pyörälenkki, jolle otin kamerankin mukaan, mutta kovin laiskasti kuvailin. Möljällä kuitenkin Canonin repusta esiin kaivoin. Aamu oli huikea, kuten koko päivä.
Iltapäivä ruoan ja juoman parissa. Pehtoorin kanssa avasimme vuoden kuohuviini -kisassa toiseksi tulleen Rheingaun rieslingistä tehdyn kuplivan, joka oli kyllä melko ristiriitainen. Pehtoori tykkäsi, minun oli vaikea päättää. Varmasti ruokaviininä erinomainen, siinä oli vähän sellaista ”suuren viinin” tuntua, mutta… Ei missään tapauksessa huono, mutta vaatii avarakatseisuutta. Kokeilehan!
Ja pienet isänsä kanssa tulivat grilliherkkujen äärelle.
Flank steakia paremmin pienille maistuivat nakkivartaat – ja letut kaikkine mahdollisine tykötarpeineen. Oli niin lämmin, että suostuimme Apsun toivomuksesta syömään jälkkäriä ulkona. On me monta kertaa vappuna, tai varsinkin äitienpäivänä, syöty kotipihalla, mutta että huhtikuun puolivälissä!
Haaveeksi jäi, kävely Piispanojan vartta. Täällä on lämmintä, lumi menee pehmeäksi jo aamupäivällä. Lähdin lähimaastoon lumikengillä muutamaksi tunniksi. Yhdentoista maissa ei enää kantanut, piti palailla mökille. Olisi pitänyt lähteä varhemmin. Upea päivä kuitenkin.
Aika varhain alkaa kevät jo täälläkin.
Varmasti sohjoontuu näillä lämpötiloilla ja auringon paistaessa. Mutta onhan siellä ihan erityislaatuista nämä viikot, ja myös sitten kun on jo lumenjättöpäivät. Kevät on. 🙂