Tänään olen puhunut enemmän kuin koko edeltävän viikon aikana yhteensä. Ei, ei mitään sellaista, että emme Pehtoorin kanssa olisi olleet puheväleissä möksällä, mutta eipä siellä kaksin ollessa, omilla tahoilla hiihdellessä, pihahommissa tai suoratoistoja katsellessa tule kovin paljoa jutskailtua. Mutta tänään. Tänään on ollut kohtaamisia ja tapaamisia, joten myös juttelua.
Aamusella oikein ”pukeuduin”, en vain vaihtanut pyjamaa lötkyihin farkkuihin ja löysään, ohueen neuleeseen tai suoraan ulkovermeisiin, jonkinlaisiin outdoor-kamppeisiin, vaan puhtaat farkut ja Gejrumin tunikan tälläsin ylleni ja pitkän talvitakin, ei mitään toppaa. Käsilaukunkin etsin repun tilalle, paksut rukkaset vaihdoin nahkasormikkaisiin. Meikkasinkin! Yli viikkoon en ollut käyttänyt muuta kuin naamarasvaa ja huulipunaa (jopa ladulle sitä on laitettava, semminkin kun ei tarvinnut pukea maskia). Tänään siis ihan city-olo!!
Karanteeninomaisten viikkojen jälkeen juuri tänään oli hyvä käydä tervehdyskäynneillä äitiemme luona, minulla kampaajakin (metsäläisyys häipyi viimeistään siellä 🙂 ) ja lounaskahvitreffit systerin luona: astmaatikko on jo saanut ajan rokotukselle, joten ei loppumetreillä halunnut enää riskeereta mitään – Kauppahallin kahvila jätettiin välistä. Juttujen taso ei kyllä heikentynyt vaikka emme kahvilaan päässeetkään. Päinvastoin. 🙂
Iltapäivän lopulla kävin muka hiihtämässäkin: meren jäälle menin, ja kyllä oli maiseman, ladun kunnon, kelin, tuulen suojan osalta aika totaalinen romahdus parin edeltävän viikon kokemuksiin. Mutta liikuin, ulkoilin.
Ja keskustelupäivän huipennus oli sitten iltasella, kun meillä oli Apsun kanssa hyvinkin pitkä ääniviestikeskustelu.
Internetsin ihmeellisessä maailmassa alkoi myös uusi verkkokoulutus, johon olin ilmoittautunut mukaan ja joka kestää seuraavat kuusi viikkoa. Kerron lisää kunhan se etenee, – äsken ollut aloitus ei lamaannuttanut; ei hyvässä eikä pahassa. Luulen, että seuraan koko koulutuksen.
VIikonloppuna postailen tänne Helmet-lukuhaasteen helmikuun kirjani, joita on (yllätyksekseni) jopa 13. Edelleen on hakusessa uutta, hyvää luettavaa/kuunneltavaa. Olisiko kenelläkään vinkkiä ”kirjasta jossa tarkkaillaan luontoa”, tai ”kirjasta jossa kuunnellaan musiikkia” tai ”kirjasta jossa matkustetaan junalla”.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Päivän kuva ei liity mihinkään. Eikä ole ehkä ihan helppo hahmottaa edes sitä, mitä se esittää, mutta kun kerran ikioman iglukylän mökkipihaan tein ja kun sen kerran kuvasin, niin tässä sitten…
Anni Kytömäki Kultarinta ja Kivitasku. Hienoja luontokuvauksia ennen Finlandia palkittua Margaritaa.
Kiitos, Marja. Minäpä otan harkintaan. Margaritasta pidin hyvin paljon.
Arvaus iglukylästä – oletko jäädyttänyt igluihin veden jossain vaikkapa jälkiruokakulhossa ja kastellut ennen kuvausta ? Tämä on nyt tämmöinen kotitekoinen arvaus, ne näyttävät kyllä aika aidoilta !
Niin hyvin kuvailit prosessin, että arvelen, että olet itsekin tehnyt… 🙂 sen verran että taikinakulho halkesi näissä iglu-puuhissa.
Juu, olen minä saavissa jäälyhtyjä jäädyttänyt ja usein on saavitkin haljenneet, mutta en mitään noin hienosäätöistä !
Noita tehdessä minulla hajosi mökillä oleva taikinakulho. Ei nuo kovin hienosäätöisiä ole, mutta yksi johon jäädytin kuihtuneita tulppaanin kukkia oli aika hieno. Siitä ei ole kunnon kuvaa…. 🙁
Hei Reija, ainakin näissä kuuntelun alla olevissa kirjoissa matkustetaan junalla: Raija Oranen:Miljonääri (hyvä lukija Sanna Majuri) ja Jean-Paul Didierlaurent:Lukija aamujunassa (ja hyvä lukija tässäkin Jukka Pitkänen).
Kiitos uuden postauksen kirjavinkeistä ja aurinkoista alkavaa kevättä sinulle ja perheellesi!
Kiitos, Anu, vinkeistä. Minulla on vähän tuntuman, että olen joskus tuon ”Lukija aamujunassa” aloittanut/lukenut, mutta pitää tarkistaa. Ja Raija Oranen. On tunnustettava, etten ole koskaan lukenut yhtäkään hänen kirjaansa, mutta juuri tätä Palladium-sarjaa olen harkinnut. Ehkäpä suosituksesi jälkeen tämän kuuntelen. Sanna Majuri on minustakin hyvä lukija.
Aurinkoista kevättalvea sinullekin! Kesä ja paremmat ajat ovat edessä!