Mitä ihmeen vikaa helmikuussa muka on?
Minä ikiaikainen helmikuun kammoksuja, sitä pelkäävä ja sen turhanpäiväisyyttä kiroillut, olen tänään ollut ilahtunut, ilahtunut helmikuun lauantain aamusta, päivästä ja illasta. Tänään on ollut monta hyvää asiaa…
Auringonnousun aikaan meren jäällä. Siellä on hyvät ladut (todellakin monikossa), ensimmäistä kertaa noin 35 vuoteen olin merenjäällä hiihtämässä. Kannatti.
Puoleltapäivin meetinki Kauppahallissa. Systerin kanssa kahvituokio, – kahvi on toissijainen asia näissä meidän meetingeissä. No sekin hyväksi. Sekin. 🙂
Samalla reissulla tykötarpeita illan ruoalle. Ja vielä Nallikarin kautta kotiin. Ajatus Nallikarin huikeasta maisemasta ja auringosta vei sinne, mutta myös se, että olin tilannut take awayna blinejä.
Illansuussa vävykokelas oli tulossa syömään, ja koska olin jo aiemmin päättänyt, että minä en enää blinejä meillä paista, mutta kun niitä itsekin halusin, tukeuduin ammattilaisten tekemiin valmiisiin. Tilasin eilen, hain tänään, laitoin 100-asteiseen uuniin ja tarjosin omatekemien ja esillepanemien ”törsteiden” kanssa. Kaikki me tykkäsimme.
Pääruoaksi oli nyhtöviljapossua (viime yön uunissa), fenkoli-appelsiini-salaattia ja palsternakkaa. ja jälkkäriksi laskiaaispullia. Kukaan ei valittanut.
Helmikuussakin voi olla hyvä. Tänään on ollut.
Olihan tosiaankin upea päivä. Kymmenen aikaan koiraa ulkoiluttaessa mahtava sumu. Jo sadan metrin päässä meren jäälle lähtenyt hiihtäjä katosi sumuun. Kameran kanssakin kävin ulkosalla, mutta kaikkein komein sumu oli joskus kolmen aikoihin lähtiessämme meren jäälle hiihtämään, mutta silloin ei tietty kamera tullut matkaan:( Eikä se olisi ollut kuin parin sadan metrin matka käydä se noutamassa, mutta eipä tullut tehtyä, – harmi.
Olisit vaan palannut hakemaan kameran. Minulla oli hiihtolenkillä vain kännykkä, mutta iltapäivällä sitten jo järkkäri, tosin vain laajis linssinä. Mutta kyllä kannatti. Pakkassumu vai merisumu vai mikä, mutta niin hienoa oli.