Kun kuu pitää huolen, että aamun parhaat valot eivät edes joulukuussa jää kokematta: oli aika lähteä aamuvarhain Canonin kanssa liikkeelle. Kuuhulluudesta ilonsakin.
Merikosken voimalaitos ja lamellipato
Merikosken voimalaitoksen kyljessä olevan lamellipadon valotaideteos on tänä syksynä ollut poikkeuksellisen kaunis aamuin illoin, sillä patoluukut ovat olleet avoinna lähes joka päivä: vesi tulvii Ainolan puistossa ja jokisuistossa on vesi virrannut – toisin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Lamellipadon valoille on ollut kaunis heijastuspinta koko syksyn.
Voimalaitoksen rakentamisesta on Kalevan kuvagallerioissa hieno kuvasarjakin (KLIKS)
Rakentaminen aloitettiin välirauhan aikana, 80 vuotta sitten. Välirauhan aikana työt edistyivät, mutta seuraavina vuosina sota hidasti rakennustöitä; työmaalla olivat silloin naiset ja vanhat miehet sekä venäläiset sotavangit. Suunnittelukilpailun (1941) jälkeen Alvar Aalto sai suunniteltavakseen Oulujoen suistoalueen (mm. Toivoniemen) asemakaavan laatimisen, ja voimalaitos on arkkitehti B. Strömmerin suunnittelema. Sodan jälkeen työt pääsivät vauhtiin ja Ouluun ja Oulujokivarteen tuli väkeä rakennustyömaalle kaikkialta Suomesta. Voimalaitoksen eka generaattori saatiin toimintaan vuonna 1948, mutta vasta vuonna 1954 viimeinen kone kytkettiin valtakunnan sähköverkkoon.
Edesmennyt appeni oli Kemijoen Karihaaran voimalaitostyömaalla sodan jälkeen ja hänen kanssaan, kuten monen muunkin siellä olleen kanssa, tuli joskus juteltua työstä ja olosuhteista… Ei ollut valotaideteoksista aavistustakaan… Anno domini 2020 meillä on kaunis valotaideteos, jonka suunnitteli Ari Tiilikainen. Hän voitti vuonna 2014 Oulun Energia -konsernin 125-vuotisjuhlan valotaideteoskilpailun tällä teoksella, jonka nimi on ”m³s”. Se jaksaa minua aina vaan viehättää…
Kuvauslenkiltä kampaajalle ja kauppoihin
Kahdeksaksi oli ajanvaraus Virholle: todellakin oli aika. Ja mennessä sellainen älytön juttu, joka ei ollut ensimmäinen kerta ”näinä aikoina”. Niinhän minä ensin rajaan ja punaan huuleni ja SITTEN laitan maskin. Voisi ajatella että näinä aikoina huulipunan käyttö vähenisi, mutta eipä tunnu minulle menevän perille. Niin on piintynyt tapa, että kun mennään ihmisten ilmoille – vaikka mitään muuta meikkiä ei olisikaan – niin huuliin on väriä laitettava!! Ja sitten maski paikalleen. Tekeehän joku muukin näin?
Hiukset leikattuna ja kuosissa oli hyvä lähteä tyhjiin kauppoihin ostelemaan jouluksi lahjoja, lapsille ja pienille tietysti. Kirjakaupassa viivyin kauan ja lähdin kassi täynnä ostoksia ulos. Itsellekin pikkujoululahja. 🙂 Palaan siihen…
Pehtoori oli samoilla asioilla päivällä ja tahoiltamme kotiuduttuamme olimme reippaita ja vielä siivosimme kodin aika huolella. Ja sitten noutoruokaa. Toin Kaakkurin K-marketin sushibaarista erinomaiset siivouspäivän ruoat meille.
Hyvä päivä tänään.
Juu, tekee. 🙂 Eli oppitunnille lähtiessä ensin huulipunaa ja sitten maski. Tosin nyt kun siirryimme tänään etäopetukseen, maskia ei enää tarvita. Jotain hyvää etäopetuksessakin siis. Ja kun Prisman juustotiskille oli ilmestynyt hyvää tryffeligoudaa, niin sitäkin on kätevä napostella opetuksen lomassa täällä kotona.
Tryffeligoudaa! Vau! Sitä voi varmaan syödä vaikkei ole etäopekaan? 🙂
Eilen kampaajalla kuulin, että vanhoja tanssejakin treenataan jo etänä. Pieni, mutta niin surullinen juttu tämän kaiken muun etäilyn keskellä. Saatikka yo-juhlat. Nuorten elämässä kuitenkin isoja ja ikimuistoisia elämänvaiheita…
Kiitos Reija elämysmatkoista.
Kiitos sinulle olemukseni kohentamisesta taas kerran. 🙂
(Kommenttisi – kuten aika monen muunkin – oli merkillisesti piilossa tähän asti!!)
Juu kyllä tunnustan tuon huulipunajutun, mutta sehän nyt on pieni synti tässä maailman hullunmyllyssä !
SInäkin! Hyvälle kuulostaa etten ole ainoa!
Sama homma huulipunan kanssa. Minulle huulten punaaminen on tärkeä osa työrooliin asettumista. Mutta hei, olen löytänyt sellaisen huulikiillon (jo ennen koronaa), joka ei suttaannu tai lähde pois edes maskin kanssa. Halpa ja hyvä: Maybelline Stay Matte.
Pitäisiköhän laittaa Maybellinen kauppalappuun? Olisi halvempi kuin Lancomen Rose, ja voisi kokeilla näin maskiaikana. 🙂
Kyllä väriä tunnustan,vaikka maskin alle. Kampaajalle minäkin tänään suunnistin ja täytyi vähän väriä laittaa sinne tänne kun joutui siellä kuvaansa katselemaan.
Juurin noin oli tehtävä: muutakin meikkiä kuin huulipuna maskin alle kun menin kampaajalle ja kauppoihin.
Kyllä täälläkin tulee sipaistua huulipunaa ja sitten naurattaa, kun vedettävä maski kasvoille. Kiitti Katri vinkistä, täytyy testata tuota Maybelinen punaa.
Kiitos, Tiina, sinullekin kommentista, piiloon oli jäänyt, ja pulpahti nyt viikon jälkeen esiin?
Mitä ilmeisimmin huulipuna, hiusten kampaus, etc. ovat niin automaattisia juttuja ettei niitä hoksaa tehdessään. Minä jo Maybellinen olen testannutkin.
Pehtoori pärjännee tätä nykyä vähemmillä meikeillä:)
Toki pärjää, mutta jostain syystä meillä on tänä vuonna kulunut ihan tavattoman paljon saippuoita. Vessassa, kylppäsissä, keittiössä, Festassa, mökillä, rantasaunassa. Saippua kuluu! Pehtoorillakin.
Ei ole huulipunaostoksilla tarvinnut käydä – muutaman viikon laitoin minä myös huulipunat maskin alle. En enää, kun maskeja pidettävä koko ajan töissä. Kun aika tulee paremmaksi, huulipunaostoille heti 🙂
Minulla menee päiviä ettei tarvitse maskia pukea, joten en ole vielä niihin tottunut. Siksikin ehkä huulipunan käyttö joka taas on tapana ja syvästi liki vaistonvarainen juttu, on pysynyt vahvasti mukana melkein joka päivä. 😉