Liikkeellä tänäänkin. Ja heittämällä päivän askeltavoite saavutettu: ollut pari pienehköä liikuttajaa tänään. Tunteroinen Hugo-puistossa vastaa hyvinkin intensiivistä pyöräilyä Oulujokivarressa: molemmat mukavia liikkumismuotoja, mutta kyllä tänään Hugo-puisto voitti kuus nolla.
Merkillinen tilanne, ajankuva, oli kun piipahdimme pienten kanssa kaupassa; eipä olla lasten kanssa koronan aktiiviaikana kaupoissa käyty, mutta tänään oli ”pakkotilanne”, kun Apsu totesi (myös ääneen kaupassa) ”Mummin kuuluu lelliä”. Olen ehdottomasti samaa mieltä, ja samalla tuli ostettua Pehtoorille ja tyttärelle suklaata [koska marraskuu tulossa], Juniorille keittiörullateline. Siis oikeastaan enemmän pikkujoulu kuin halloween tai pyhäinpäivä -meininki. Ehdotin myös haudalla käyntiä, mihin Apsu totesi: ”Miksi? – En halua. Miksi siellä käyt?” – Viisivuotiaalla hyviä kysymyksiä. Silti ehkä menen tässä joku päivä…
Kauppareissun toinen juttu oli kun laitoin maskin kasvoille; oli siinä kaksivuotiaalla kummastelemista. Vaikea oli asiaa hänelle selittää. Onneksi kaupassa muutamia muitakin, ja heillä maskit.
Lopun päivää vietimmekin mummilassa. Pelaten, laitellen vähän valoja, herkutellen (”kyllä jätski on hyvä jälkkäri talvellakin”, totesi Aapeli). Kummitäti (”Jaaja” Eeviksen sanoittamana) ja pappa rakentelemassa mukana.
Siis myös päivällä ”Vain elämää”, vai sittenkin ”Täynnä elämää”.
Liikkeellä täälläkin, ensin vaunuilla 4kk ikäisen kanssa 1 1/2 tuntia, jotta äitinsä sai hoideltua asioitaan, sitten samaan syssyyn perheen nelijalkaisen kanssa toinen 1 1/2 tuntia, yhteensä 14 km. Ansaitsen ansiomerkin, se kuitattiin hyvällä yhteisellä illallisella ja saunomisella. Suku on tärkeä.
Kyllä olet illallisen ja saunomisen ansainnut. Näinä aikoina on entistäkin tärkeämpää että yhdessäoloa. Pienessä piirissä edes…
Lasten suusta totuus kuuluu ”mummin tulee helliä”, niin se on. Oma viisivuotias pojanpoikani pohti viime sunnuntain ruokapöydässä ”miksi minulla ei ole kahta isää ??”, päiväkotikavereilla kun on monella. Ja mitä tarkoittaa holtiton ?…kysymykset ovat tuon ikäisellä jo syvällisempiä.
Niin, helliä ja lelliä. Lasten suusta … vaikeita kysymyksiä, totuuksia ja ihania lausahduksia. Meillä on nyt parasta Eeviksen (joka ei vielä kovin monta sanaa osaakaan) ”Wau!”. Se tulee juuri kun ei osaa odottaa, ja sen sävy vaihtelee ankarasta sarkasmista luonnolliseen ilahtumiseen.