Tänäänkin (kuten koko viikon, ja monena päivänä aiemminkin) Pehtoori on ollut Juniorin uuden kodin remppahommissa. Nyt maalaavat vessan ja kodinhoitohuoneen laattoja. Kovasti epäilevästi suhtaudun laattojen maalaamiseen, mutta kyllä se kuulemma onnistuu. Ja on ainakin paljon halvempi ratkaisu kuin 90-luvun laattojen uusiminen kokonaan. Remppapäivä on tuonut minulle yksinolon päivän. Noh, toki kävin kaupassa ja toimittelin pojille ruokaa ja pullaa, mutta muutoin olen enimmäkseen kotosalla oleskellut.
Sellaisenkin keksin, että katson oopperaa telkkarista. Covic fan Tutti on herättänyt pitkin syksyä kovastikin keskustelua mediassa, – puolesta ja vastaan. Voiko vakavasta maailmaa kurittavasta ja kuolemaa tuovasta pandemiasta tehdä oopperasatiirin, onko se rienaamista? – Minusta tämä ei ollut pilkkaa, ei halpaa huumoria tai mitenkään muutenkaan paheksuttavaa. Päinvastoin ajankohtaisen kriisi- ja poikkeusajan käsittelemistä taiteen ja huumorin keinoin, eikä mitenkään huonolla maulla. Mozartin ooppera ja Minna Lindgrenin mainio Libretto sekä eturivin suomalaiset oopperalaulajat ja Esa-Pekka Salonen!! viihdyttivät ja saivat nauramaan hyväntahtoisesti korona-ahdistukselle. Suosittelen kyllä, on YLE – Areenassa ensi vuoden puolelle asti.
Keltaisessa maisemassakin kävin tyvenestä säästä nauttimassa. Möljällä oli joutseniakin, ja merimetsoja. Tällaisena syksynä miettii vakavasti, että taitaa syksy olla vielä parempi vuodenaika kuin kevät tai kesä. Any way, ihana kun on vuodenaikoja.