Mökkimaanantai.
Jo päivän alku oli suunnitellusta poikkeava. Todellakaan ei ollut tarkoitus nousta kuudelta ylös. Sitäpaitsi säätiedotus oli luvannut jotain ihan muuta kuin sakeaa sumua. Muuttuva tekijä oli myös se, että suihkun sekoittaja oli rikki, – harvoinhan me täällä suihkua tarvitaan, kun on rantasauna, mutta kuitenkin … Siispä suunnitelmat uusiksi.
Emme lähteneet tunturiin patikalle, vaan Ivaloon – rautakauppaan ja/tai LVI-kauppaan. Minäkin päätin, että lähden mukaan, ja hommaan mökille varmuusvaraston, siis lähden hankkimaan spesiaalijuttuja, joita lähikauppa Kuukkelissa joko ei ole tai jotka ovat siellä tolkuttomissa hinnoissa ja valikoima olematon. Sukkalankoja, ikkunanpesuainetta, hedelmiä, maustekahvia, lautasliinoja, auringonkukansiemeniä, calluna, kosteusvoidetta, viinitömppö … ja kaksi kassillista ruokaa! Tuoretta Inarin siikaa tuli juuri tiskiin! NYT meidän ei tarvitse liikkua täältä viikkoon tai kahteen mihinkään!
Kunhan pääsimme Saariselän tunturijonon pohjoispuolelle, Kaunispään ja Urupään taakse, taivas selkeni, sää lämpeni. Päätettiinkin tehdä lenkki Ivalon laitamilla; löysimme Mukanperän kuuden kilometrin kävelyreitin, joka kierteli Ivalon taajaman laitamilla, Ivalojoen rantaa pitkin, Mukkavuopajan alueen läpi, kuin olisimme olleet kauempanakin erämaassa.
Reitillä oli hyviä infotauluja, mukavia näkymiä, tyveniä vedenpintoja – ja paljon karvalaukkuja, mutta meillä ei mitään mihin niitä poimia! Syksyinen auringonpaiste helli, vesi kimmelsi, oli hyvä hengittää, hiljaista kulkea. Hetkessä oli hyvä olla.
Parahiksi lounasaikaan olimme takaisin mökillä, jossa muhkeat leivät ja kahvit nautittuamme ja sään jatkuessa suosiollisena, nyt jo mökkimetsissäkin sumu oli hälvennyt, aurinko paistoi ja oli lämmin (+ 15 C), lähdimme metsään kohti Rönkönlampea, Ahopäänojan varresta, hakemaan sieniä.
Löysimmekin, – parasta oli kuitenkin kulkeminen, metsä, valo, värit, – ihan parasta.
Sienien ryöppäys, pientä siivoilua, linnuille ruokaa, sauna, Pehtoorin savustamat siiat, kuvien purkua, viesteilyä, kudin esille, kirja kuulolle… pitkän päivä on illassa. Hyvä päivä. Lepopäivä.
Ihanaa luettavaa! Miten asiat loksahtavat paikoilleen, miten muuttujat muuttuvat hyviksi, miten kaikki on hyvää! Kaipaisin jotakin tuollaista kokemusta juuri nyt. Tässä tilanteessa, johon minä en voi -tai en ainakaan osaa- vaikuttaa.
Iloitsen puolestasi ja toivon erityisen mukavaa mökkeilyä sinne pohjoiseen!
Lämmin kiitos, Anneli. Kyllä mökillä mielenrauhaa on ja asiat loksahtelevat … elämässäkin jo paljon parempaa kuin keväällä. 🙂
Välillä minusta tuntuu, että asut satukirjassa <3
Niin minustakin välillä tuntuu… Grimmin saduissa – välillä niiden aikuisversioissa ja välillä silotellussa Disney-maailmassa.
Tai ehkä juuri nyt elän Lapin mukavien maahisten ja hyvien haltioiden huomassa Staalon pysytellessä syvissä metsissä, poissa näkyvistä. 🙂
https://fi.wikipedia.org/wiki/Staalo
Oikein tunnelmallista ja rentouttavaa mökkilomalla teille! Itsellekin tuli niin levollinen olo, kun katselin kuvia ja luin kokemuksistasi. Tuolla on ihmisen hyvä olla…
Anne, niin on! Juuri palasimme tunturista, niin hyvä olo! Kiitos kommentista ja mukavaa syksyä sinullekin.