[Vapise Pågens! – Kaupan pullaa ei enää tarvita – kotona leivotut pikkupuustiset ovat täällä!]
Tarkoitus oli tänään postailla kuunnelluista kirjoista (kymmeniä kommentoimattomia on rästissä, tänään loppui Jojo Moyesin paljon odottamani uutuus (”Tähtien antaja”, jolta odotin paljon. … ) tai pyöräilykesästä tai kehopositiivisuudesta tai novellista nimeltä ”Kadonnen pyörätuolin syvin olemus” tai ”koronasukista”, mutta onpa ollut niin touhukas päivä, että pitkälle jutulle ennen TTK:ta ei taida nyt olla aikaa.
Mihinkö päivä kulunut? – Aamusella viimeistelyä kuvatoimitukseen, – pikkuisen tuli itsellekin sellainen olo, että ehkä vähän liian niuho olen tämmöisen viimeistelyn kanssa, mutta minkäs tiikeri raidoilleen tai ent. ope tarkistamisen tarkistamiselle…
Säätiedotuksen ollessa aika apaattinen, koko päiväksi sateinen, aloitin kotosalla muutaman aikeissa olleen projektin: mm. meidän ison vitriinin siivouksen. Perintökristallit eivät ole aikoihin sädehtineet. Nyt sädehtivät. Ja iso astia/lasi/maljakko/perintökalleuskaappi on nyt ordningissa – seuraavat pari vuotta taas menee. Tuommoisen projektin suorittamisesta on iloa pitkään – joka kerta kun ohi kävelee voi taputella itseään olkapäähän. 🙂 Ilo kun on puhdasta. Aina siihen asti, että sameus ja sumeus alkavat taas häiritä ja ”vaatia” toimintaa.
Pihalla kesäkukkien raivaamista, lähimetsästä isän haudan ”somisteeksi” havujen hakua, pieni pyörälenkki, josta tulikin sitten kuitenkin vähän pitempi kun ei sittenkään paljon satanut, viimeisten? koronasukkien päättely, kerrassaan erinomaisen italialaisen broilerikastikkeen teko (toiste ei onnistu: oli jääkaapinsiivoussapuska), niin ja pullataikina. Tein pienen pieniä puustisia, niihinkin kaikkea kaapeista: mantelijauhetta, pähkinärouhetta, omenahilloa – nyt on kolmenlaisia pikkuisia arjen iloja pakkasessa pariksi viikoksi. Arjen pieniä iloja. Sellaisia on hyvä etsiä!