Syyskuun lauantai, jolloin lämmin, kostea ja tuulinen keli. Sää sävytti ulkoilua, tulipahan poljettua paluumatkalla vastatuuleen tyhjällä akulla ihan kunnolla kuntoiluksi asti. Melkein tympäisi koko homma, mutta kyllähän sen jälkeen ihan hyvälle tuntui.

Ja mukavan raukea olo iltapäivällä kun talossa oli pari duracell-pupua. Onneksi myös Pehtoori-pappa, sillä kahdellekin oli tekemistä näiden kanssa… 😉

Hämmästyttää, kummastuttaa.

Ihan yhtä kiinnostavia ovat mummilan pihan kaivo kuin yrttipenkitkin, joissa on muurahaisia ja yrttejä, joita voi syödä suoraan penkistä!

Ja tänään kuulin eka kertaa Eeviksen version ”mummi”-sanasta. Se kuului monen monta kertaa; kutsuen, komentaen, iloisesti, hellästi, etsien. Sellainen kantaa…

2 Comments

  1. Mummi…ihanaa. Meillä vielä mietitään, minkä nimen sitä valitsisi, ottaisi, saisi…Mamma, Mummi, Mummo, Mummeli ovat jo otettuja. Siskontyttö Sara ehdotti Mumma- nimeä. Hmm…Isoisä voisi sitten olla Kumma 🙂

  2. Mumma ja Kumma! Sehän olisikin hyvä! 😀

    Meillä lapsilla minä olen mummi ja toinen isovanhempi, äidinäiti, on mummo. Pappoja on enää vain yksi kun ”Volvo-pappa” menehtyi toukokuun alussa. Audi-pappa on varsinkin Eeviksen puheessa hienosti ranskalaisella aksentilla ”papaa” – paino jälkimmäisellä tavulla ja vielä heleä nouseva intonaatio lopussa. 🙂

Jokainen kommentti on ilo!