Kun kummitäti ja kummipoika muuttavat, on sisarella ja äidillä vähän logistisia ja siirtotehtäviä. Pehtoorilla on näihin liittyen ollut paljon enemmänkin, myös remonttireiska-päiviä.
Tänään myös juttutuokioita siellä ja tuolla. Ja siinä välissä ulkoilua auringossa. Vielä onnistuin löytämään uusia taipaleita Oulun pyöräverkostosta, vaikka hieman jo kaipaisin maisemanvaihdosta välillä. Ehtisinköhän vielä tälle kaudelle tehdä kuten viime vuonna kertaalleen: aamulla pyörä junaan ja vaikka Vaalaan ja sitten polkisi sieltä Kajaaniin ja tulisi junalla iltasella takaisin Ouluun. Raaheen en toista kertaa viitsi polkea, on niin tylsät maisemat kymmeniä kilometrejä.
Tänään oli mukava seurata Hiukkavaaran aukiolla kun tarha- ja eskariporukka olivat opejen kanssa retkellä, laulelivat, leikkivät, söivät eväitä ja sitten jonomuodostelmassa takaisin kohti päiväkotia. Minä tauottelin, pidin kahvitaukoa siellä, nautin auringosta. Oikea kamerakin oli mukana, mutta enpä ryhtynyt lapsiporukasta ottamaan tunnistettavia kuvia. Ei ole oikein fiksua kuvata lapsia luvatta, varsinkaan jos aikoo julkaista otoksia.
Iltapäivän lopulla, illansuussa vähän suurkeittiöpuuhia. Pakkaseen evästä ”perhepäivähoitopäiviä” varten, ja möksäreissullekin.
Shoppailemaankin olen ehtinyt. Tosin vain nettikaupasta. Gudrunilta tilasin itselleni uuden tunikan. Nimenomaan hankkiuduin tuohon kauppaan, koska siellä kuosit ja värit ovat vahvoja, tätä kautta aattelin hankkia piristystä ja väriä elämään. Ja sitten valitsin musta-valkoisen kamppeen! Tosin en edes tiedä, mihin uutta vaatetta tarvitsen; aika ”kotoisalta” näyttää tuleva ”sesonki”. Ehkä tämä on vain sellainen vuosikymmenien aikana sisäistynyt juttu: syyslukukaudeksi uusi vaate. 🙂 Enempi olisi ehkä tarvetta salikamppeille. Uudet treenihousut vois olla kivat! No ehkäpä hankin myös ne.