Tänään aamulla tein sen, minkä Pehtoori tekee melkein kerran viikossa: poljin Haukiputaan Seolle. Minä en mennyt pannarille kuten hän ja kaverinsa tekevät, mutta kahvit ja pannarin veroisen korvapuustin nautin. Ei ole ko. pullan maine turha! Ja pyöräilyreitti on mitä paras: ei niinkään maisemaltaan, mutta asfaltiltaan. 🙂 Ajelin Kellosta Virpiniemen kautta Haukiputaalle ja sitten palatessa Takkurannan tien kautta; sekä meno- että paluumatkan voisi tehdä vähän lyhyempänä, mutta nämä reitit on juuri hyvät. Voin suositella. Tulipahan samalla täyteen 3000 kilometriä tälle kesälle! 🙂
Illansuussakin vielä pyörällä liikkeelle: oli hammaslääkäri iltaseitsemältä ja kesällä. Vaikka hammaslääkärikäyntien mestari (ainakin määrissä ja mitä erilaisimmissa operaatioissa ja ongelmissa) olenkin, en muista koskaan ennen käyneeni illalla, enkä juuri kesäisinkään. Mutta ei kellon- tai vuodenaika tehnyt moisesta yhtään entistä mukavampaa. Noh, tämä on vain hoitosuunnitelman päivitystä (- lykkäämistä, jee!), joten ei mitään karseaa tällä kertaa. Siis Seon korvapuustin lisäksi toinenkin uusi kokemus samalle päivälle!
Että näin railakasta menoa!