Oulussa on helle, viikonlopun kestävä musiikkitapahtuma (ent. Rotuaaripiknik, nyt Varjo 2020), vehreä puutarha, ystäviä, lisäksi on perinteinen kalaasiviikonloppu … paljon houkuttelevia syitä pysytellä kotosalla ja Oulussa. Mutta vielä enemmän houkutuksia oli lähteä pohjoiseen, Hangasojan hyvään huomaan, elokuiseen Lappiin.
Semminkin kun oli parasta mahdollista seuraa: rakkaat pienet ja kesälomalla oleva isänsä tulivat samaa matkaa. Nyt on hyvä. Lepo, levollinen olo.
Varsinkin kun mökkipihassa on mustikoita, purolla hyvä heitellä kiviä, paistella makkaraa notskilla, heittää tikkaa, juosta poluilla, miettiä mitä kaikkea tehdäänkään tulevina päivinä, jo nyt katsella ja ihmetellä kaikkea: uusia hammasharjoja, sitä että purosta voi juoda vettä, että saa valvoa, …
Älä rukoile kevyempiä taakkoja,vaan vahvempia selkiä.-Theodore Roosevelt-
Elämässä on elämää ja maailmassa maailmaa,toivottavasti jaksatte mukana-kaikessa.
Kiitos, Kati, ja samalla kiitos kaikki muutkin blogin seuraajat, jotka olette viestejä lähettäneet. Myötäelämisenne tuntuu hyvälle, lohdulliselle.
Elämä on. Enimmäkseen hyvää, mutta on näitä isojakin kipupisteitä. Sattuu, välillä vereslihalla, mutta nyt jo pinnalla..
Eihän sinullakaan, Kati, ole ollut mikään helppo vuosi.
Juuri näin: elämä on myös vastamäkiä. Tämä on kyllä ollut yksi huolettavin.
Kohti parempaa sinnekin!!
❤️
🙂 , kiitos.