Niinä aamuina, jolloin herää melatoniiniunien jälkeiseen päivään, kaikki tapahtuu tavallista nihkeämmin. Vähän vaikeasti käynnistyy… Mutta sainhan lopulta itseni ylös ja ulos. Pyöräilin Oulunsaloon, ja lentokentälle, ajatuksena, että onhan sielläkin varmaan jo kahvila auki. Hölmö ajatus.
Kävelin sisälle lähtöaulaan, jossa istui yksi, todella pitkä Sami Kurosen näköinen mies, joka ohi mennessäni totesi englanniksi ”pitävänsä hyvin paljon lentokenttien tunnelmasta, liikkeestä, äänistä, maailmalla matkaavista ihmisistä …” Totesin, että niin minäkin pidän. Tänään sitä tunnelmaa ei ollut aistittavissa, eikä ääniä kuultavissa. Olimme kaksin koko kentällä.
Kun kahvio kerran ei ollut auki, menin hakemaan automaatilta juotavaa, toiveissa löytää jopa purkkikahvia. Ei ollut, joten ostin olutta. Alkoholitonta kaiken kukkuraksi. Ei ollut kyllä tarkoitus: en pidä oluesta, varsikaan holittomasta, mutta jotenkin onnistuin painelemaan automaatin nappuloita väärin. Tarkoitus oli saada Lime Battery. No ostin sitten seuraavaksi sen, ja pakkasin olutpurkin pyörän satulalaukkuun. Ei niin kovin onnistunut lentokenttäkokemus tänään.
”Liikekannallepanoa” tässä on vähän moneen suuntaan kuitenkin olemassa, ihan lähimaisemissa, niin lähellä, että ei ole tarvittu lentokoneita, eikä edes moottorimarssia. Illansuussa ajelin (taas) Oulunseläntietä, jonka varrella minulla oli koti teini- ja varhaisaikuisvuosina (1969 – 1977). Kotitalo on vieläkin paikallaan ja ”minun huoneeni” ikkunassa näkyi kartongista tehdyillä kirjaimilla teksti ”tsemppiä”. Olen nähnyt sen monta kertaa (se on ollut ikkunassa koko koronakevään ja kesän), mutta just tänään se oli jotenkin hyvä viesti. Liike jatkuu, …
Minä kun en myöskään ole oluen juojia, löysin kesällä, ollessani kovin kuumissani, inkiväärioluen. Se ei maistunut oluelle ja virkisti mukavasti nimi oli Hollowos & … jotain.
Täällä Hangasojalla olisi nyt paljon nappirouskuja pikkelsin tekoon.
Oluista… olen tainnut joskus maistaa inkivääriolutta, sitruunaolutta ainakin, mutta eivätpä ole nekään minun juttuni.
Sinäkös olet nyt siellä, toivottavasti mekin syyskuussa jossain välissä – kovasti puuhataan sopivaa välämää sinne tulla.