Ruusulimpparia ja historian havinaa, menneen maailman tunnelmaa, pinkkejä nalleja ja Aakkos-puoti. Nekin vielä, sen lisäksi että Villa Eevilä nyt vaan on mukava kesäpäivän pyörälenkin kohde.
Aamupäivälläkin olin pyörällä liikenteessä, – ei järin kesäinen keli, ei ainakaan turhan lämmin, mutta sadekuurot kirittivät kulkua Caritaksen ja kauppojen välillä. Pakkoko se on pyörällä lähteä? – Pakko. 🙂 Tai noh, se vaan on edelleen mieluista.
Illalla, kun jo taas, pitkästä aikaa tuntui kesälle, ja muutenkin melkein toiveikkaalle, istuksimme kotipiazzalla ja suunnittelimme meidän tulevaa kesälomareissua. Tulipa sellainen pieni deja vu! Paperiset kartat ja matkaopaskirjaset esillä. Melkein kuin joskus 70 – 80 -luvun vaihteessa. Tosin nyt ei niitä rajamuodollisuuksia eikä valuutan vaihtoja tarvitse miettiä. Mutta reittisuunnitelmaa kuitenkin tehtiin.
Toissapäiväisen kyselyni perusteella näyttää siltä että meidän suhtautuminen reissaamiseen on aika lailla samanlainen kuin muidenkin, ei ulkomaille, ehkä kotimaan lentoja ja kotimaassa reissaamista kuten ennenkin.
Meillä tuo ”ehkä lennetään” kyllä eilen vähän hiipui: me kun olimme ajatelleet että syyskuussa (ehkä) lennetään Helsinkiin tyttären luo JA Elton Johnin konserttiin, jonne ostin liput kuunneltuani äänikirjan jo viime vuoden puolella. Eilen tuli tieto, että konsertti on siirretty vuodella, syksyyn 2021. Onko Sir Elton (synt. 1947) enää silloin Euroopan kiertue -vedossa. Millainen maailma on sitten? Ollaanko me enää kiinnostuneita lähtemään? – Aika näyttää. Ja miksei oltais. Ja ehkä menemme tyttären luo vierailulle autolla ja samalla konserttiin. Ehkä, jos, mahdollisesti, jollei ”toista aaltoa”, jos, ehkä, – tällaiseksi, entistä enemmän ehdolliseksi maailma ja elämä on mennyt.