Leuhkimiseksi meni

Toukokuun toinen viikonloppu on vuosikymmeniä ollut Pehtoorille vuoden kiireisempiä, ehkä stressaavampiakin. Ihan omaehtoisesti on halunnut kokkailla, järjestää vaimolleen ”erilaisen” viikonlopun. Ja nyt, – ehkä aika kultaa muistot, tai saa unohtamaan menneen – olen nauttinut yhden parhaista kotisapuskoista ikinä.

Alkuun palsternakkakeittoa. Palsternakka on ollut lempparini jo vuosia, mutta että keitto on maustettu vaniljalla!!  Samettista, pehmeää, makoisaa. Lempeää ja leppoisaa. Hyvää, mahdottoman hyvää. Erityisesti kun ohessa oli samppanjaa, joka minua odotti, kun tulin muutaman kymmenen kilometrin hyiseltä pyörälenkiltä. Pienen hetken ajattelin, että kuuma kaakao olisi ehkä just nyt hyvä juttu, mutta Pol Rogerin tervehdys oli sydämeen käyvä, ja olo koheni kummasti.

Mansikoitakin oli. Ja eniten minua miellytti ajatus, vaivannäkö.

Orvokkejakin. No ne on minun juttuni, edes niitä olen saanut aikaiseksi. Kotiin ja lähipiiriin. Orvokit ovat – paitsi syötäviä 😉 – muutoinkin hyvä juttu. Pieni ilo arjessa.

Ja sitten ruokaa.

Alkuun palsternakkakeitto maustettuna vaniljalla! Samettista, erilaista, juhlallista. Ja ohje löytyy Valion sivuilta!! Tätä teen soppatykkipäivänä.

Pääruokana savustettua siikaa, parsaa ja hollandaisea. Kyllä Pehtoori tietää mistä pidän! Johan tykkäsin.

• ja jälkkäri!!! Ihan ylivertainen! Juustoa, karkkia, suolaa, makeaa. Siis: Keisarina-juustoa viipaleina, suolakiteitä, kinuskikastiketta (purkista), Omar-karkkeja ja punapippuria. Oi, että!!! Nin hyvää.

Ja jutun ideahan on se, että näinä aikoina, keskellä koronakriisiä, ei tartte olla yksin. Onhan tässä jo eräätkin synttärit aiemminkin vietetty kimpassa, –  onneksi nytkin.