Öisen lumisateen jälkeen aamulla maassa paksu kerros märkää lunta.
Niinpä toinen peräkkäinen päivä ilman ulkoilua. Iso osa päivästä meni kirjahyllyjen äärellä. Pyyhin pölyjä, hävitin vanhoja lehtiä ja muutaman mapillisen luentomateriaaleja (vielä niitä näyttää riittävän!), järjestelin, lueskelin, viivähdin albumeiden äärellä.
Työhuoneessa on pieni uusi juttukin. Kattolamppu! Hajotin talvella vanhan pienen tuikun, ja nyt olen tilannut uuden. Se on tammea ja valkoista metallia, kuvun asentoa ja samalla siis valon suuntaa, voi vaihtaa. Tykkään siitä!
Maanantaiterveiseni täältä!
Aina tarvitaan valoa. Jokaisella pitäisi olla henkilökohtainen rohkea valokatkaisin, joka juuri tilanteeseen ja omalle hetkelle suotuisalla tavalla valaisevan lämmön sytyttää. Edes vähän, jos ei enempää jaksa. Se pieni juttu joka päivä. Kutsun sitä toivoksi. Pidä valo, Sisar!
Valoa tarvitaan, edes vähän joka päivä. Eikös vain olekin niin, että ei ole toivoa ilman valoa? Valoisaa päivää sinullekin, systerini mun!
Kuinka kaunis työhuone ! Ja mukava nähdä huone jossa seinät on täynnä täysiä kirjahyllyjä, paljon tietoa ja kokemuksia !
Kiitos, Toini. Tykkään tästä itsekin. Kirjoja ja hyllyjä, joissa lisää tietoa ja kuvia (albumeita on yhteensä vaan 40) on vielä takana olevassa ”vaatehuoneessa”, sekä yksi seinällinen telkkarihuoneessakin. Ne on tärkeitä. Kummasti luovat turvaa, antavat uusia näkökulmia, elämyksiä, ovat elämää.