Moni vappu on unohtunut, vaikka ei ole kyse siitä, että olisi muisti mennyt.
Moni vappu on ollut ikimuistoinen: 1979 ensimmäinen opiskelijavappu (matka ja ilta Katrilliin ja aamuyön bileet minun pikkuruisessa kaksiossani), 1983 valmistujaisvappu Helsingissä (Senaatintorilla kylmässä valkoinen bleiseri kastuen!! ja O´Malley -pubissa, 1986 raksalla haalareissa ja yo-lakki päässä suojaamassa vastapystytetyn talopaketin seinäelementtejä, 1991 kahden pienen kanssa kotosalla ja kaupungin ruuhkassa lastenvaunujen kanssa, joskus 2000-luvun alussa yliopistolla ainoana töissä vääntämässä jotain apurahahakemusta, josta ei koskaan tullut euroakaan…, mökillä ja mäessä joskus, ja niin monta kertaa viettämässä syntymäpäiväjuhlia ja myöhemmin brunsseja Pyykösjärven rantamailla ja eksnaapureiden luona vappukuohuvalla.
Monen vapun perusjuonne on ollut joko/tai yliopistoelämä ja/tai juhlinta kotona tai ystävien luona ja/tai kanssa. Yhden elämäni ikimuistoisista, lopultakin aika harvoista, koko seuraavan päivän kestävästä darrasta/sisäisestä pahoinvoinnista/kamiksesta/krapulasta/efterdagenista kärsin about 15 – 20 vuotta sitten vappupäivänä haravoiden kotona takapihalla. Sen jälkeen olen nauttinut vapuista(kin) huomattavasti kohtuullisemmin. Ja nyt ei todellakaan tarvitse huolehtia huomisen hyvinvoinnista.
Surullista voi olla, mutta ei alkoholista aiheutunutta mielipahaa.