Tyhjäkäyntiä.
Tai siltä tuntuu. Jokivarressa Poikkimaantien sillalle asti ja takaisin nautin jokimaisemista, auringosta, lämmöstä, kirjasta, liikkumisesta, ajatuksettomuudesta.
Kotona taas järjestelin. Vähän siivosinkin. Ihan niin kuin meillä ei olisi järjestystä tai että olisi sotkuista. On ja ei. Silti. Tuli mieleen se puolitoista kuukautta syksyllä 1989, jolloin odotin esikoista. Jäin elokuun alussa äitiyslomalle ja tytär syntyi syyskuun lopulla (10 pv ohi lasketun ajan). Ja syyskuussa jo noukin satunnaisia, pudonneit omia hiuksiani lattialta. Tuon syyskuun jälkeen siisteysvaatimukseni kodillemme ovat merkittävästi höltyneet. Nyt löydän itseni joka päivä suihkupullo kädestä jostakin huushollin nurkasta. Pahimman sortin tyhjäkäyntiä.
Kyllä tämä tästä taas — huomenna jo normimpi päivä.
Jotenkin on ollut kyllä tahmea päivä. Pyhät sekoittivat kaiken ja arkeen paluu on ollut hankalaa. Huomenna on vissiin jo keskiviikko? Kyllä tämä tästä.
Keskiviikossa ollaan, pyhät kauempana, joten arki – vähän eriskummallinen – alkaa taas sujua.