Pohjoistuulta, luvassa rakeita, eikä mittari kovinkaan paljon nollan yläpuolella. Kieltäydyin aamulla ajattelemasta, että nuo olisivat joku ”ongelma”. Eivätkä olleetkaan. Tosin tavallista lyhyempi lenkki, mutta eihän aina tarvi …
Kertakaikkisen huikea to-do -lista tälle päivälle, mutta vain sushi niistä toteutui. So what! – Minä alan oppia!
Minulla on ollut näinä viikkoina kovastikin ikävä sushia, jota olen satunnaisesti, ennen näitä poikkeusoloja yksinäisillä kaupunkireissuillani käynyt Hanko-sushissa nauttimassa, ehkä joka kolmas kuukausi niitä lounaita on ollut, ja nyt on ollut se ”joka kolmas” jo kaukana takana. Kun ollaan Pehtoorin kanssa mietitty take away -ruokaa, olen pistänyt ehdolle pizzaa, nepalilaista ja sushia ja yllättävää!! Pehtoori on niinä molempina kertoina valinnut pizzan. Siis sushi-tuskaani, nyt ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin ihan itse kääriä makirullia, muotoilla nigiripalleroita. Niiden parissa tänään. Eikä voi olla parempaa, liki terapeuttista tekemistä kuin ruoan laitto
Pienille kun ei sushi ehkä ole se ykkösherkku niin tarjolla oli myös eilisiä broilerpyöryköitä ja nuudelia (ehdottomasti Apsun ruokaherkkujen kärkikolmikossa). Miniä ei tänään ollut syömässä (maailmassa on paljon muutakin surullista kuin korona), joten laitoin dogibägiin herkkuja, ja leikin kuin leikinkin Apsun ja Eeviksen kanssa pitkät tovit. Kuunneltiin musiikkia, muistipelissä hävisin, Pipsa Possu seikkaili meidän jutuissa. Enkä edes tunne huonoa omaatuntoa.
Ei muuta. Siinä kaikki. Ja se on paljon. Minun mielestäni ainakin.