Säätiedotus oli luvannut tälle päivälle verraten lämmintä, sateetonta ja iltapäivästä aurinkoistakin, joten pääsimme kuin pääsimmekin suunnitellulle retkellemme. Perheen kesken päätimme sunnuntaina, että tänään olisi retkipäivä koska pikkuperheen iskällä oli vapaapäivä ja meillä muillakin sattui yllättäen olemaan luppoaikaa. 😉
Alkuperäinen ajatus oli mennä Virpiniemeen, mutta kun siellä oli notskipaikat veden vallassa ja muutenkin siivottomia (Pehtoori kävi eilen pyörälenkillään tsekkaamassa) niin päiväretken kohteeksi valikoitui Ainolan puisto. Keksinpä kutsua systerin mukaan piknikillemme, puistohan on käytännössä hänen ”etupihallaan”. Meillä oli kahvia, pullaa, makkaraa ja polttopuita sekä muita tarpeellisia retkitarpeita ja -eväitä, ja Juniorilla tuoreita, lämpimiä, itse leipomiaan sämpylöitä (huomenna on ”Suuri Reseptipostaus”, johon tämänkin voin liittää). EI siis mikä tahansa eväsretki.
Nuotiopaikalla ei onneksi ollut muita, vaikka puistossa olikin aika paljon väkeä. Apsun kanssa oli tietysti oltava viereisessä leikkipuistossa, heiteltävä kiviä, kiivettävä puuhun, juostava kilpaa… Ja kuinka olinkaan raivossani itselleni vai koronalle vai pelolle vai mille, kun pojan toistuvista pyynnöistä huolimatta en ottanut häntä meille kotiin loppupäiväksi leikkimään ja touhuamaan.
Päivä on siis tullut oltua ulkona, koskapa olin aamupäivällä pari tuntia pyöräilemässä. Ja mikä parasta: meiltä Toppilansaaren, Hietasaaren ja Pikisaaren kautta kaupunkiin pyörätiet jo putsattu. Että se tuntui hyvälle ja keväiselle. Semminkin kun oli lämmintäkin. Toki tarvin vielä untuvatakkia; sekä pyöräillessä että piknikillä. Mutta kyllä tässä on lupaus kevään etenemisestä, kesää kohti menosta. Ensi viikolla on vappu! MIhinhän vappupiknikille?
