Kevät.
Ensimmäinen pysähdys pyörälenkillä tässä. Miten käy uppoaako vai kestääkö kevään tulon?
Jo aika lämmintä (+3 C aamupäivällä), eikä enää hyytyvää pohjoista tuulta. Siispä 30 km pyörälenkki teki hyvää.
Kotiuduttuani leivoin pullaa: joulupullaa tai noh pääsiäispulllaa tai tähtipullaa. Ihan sama, pulla on tekee hyvää. Siinä on kardemummaa, piparkakkumaustetta, kanelia, paljon voita ja muuta hyvää. Oikein hyvin sopi koronakevään sunnuntain jälkkäriksi. Semminkin kun minulla on menossa tämä kaappien tyhjennys; yritän käyttää kaikkea BB~best before =, parasta ennen ajat sitten olleita mausteita ja muita kuivaruoka-aineita, säilykkeitä ja pakasteita pois. Aika hyvin on kuukauden aikana kaapit jo tyhjenneet. Varmuusvarastot hupenevat näin pienissäkin piireissä. Ja kun sittenkin, kun en millään voinut olla ilman, pikkuperhe tuli syömään.
Otin sitten nipun kuvia pienistä: saan lähettää paperikuvia karanteeni-mummuille, joilla ei todellakaan ole älypuhelimia tai Skypeä, joiden kautta voisivat saada kuvia tai videoita.
Päivä kerrallaan, …
Eilen illalla klo 21 innostuin leipomaan piimäkakkua, kun oli jääkaapissa piimäpurkki vanhentumassa ( minä kun en mokomaa juo). Lapsena, kun oppi, ettei ruokaa saa heittää hukkaan, kärsin huonoa omaatuntoa, jos niin teen.
Edellisestä piimäkakusta on ainakin 15 vuotta aikaa. Kaikkea tämä kotona teettää. Mausteena tietysti kardemummaa . Enkä yleensä edes leivo, paitsi pikasämpylöitä.
Luulen, ettet todellakaan ole yksin tällaisen ”olen leiponut näitä 15 vuotta sitten” – mutta tämähän täytyy vain ottaa mahdollisuutena, ei uhkana. Kyllä meillä hiiva on jokaisessa kauppalapussa ollut kahden kuukauden aikana, eikä niitä ole tarvinnut käyttämättömänä pois heittää. 😉