Parin kuukauden aikana kalenterin tyhjentyminen, tapaamisten hiipuminen, menemisten loppuminen, ”käytettävissä” olevan ajan lisääntyminen, on saanut aikaan sen, että elämänmeno on jäsentymätöntä. Kun ei ole sovittuja, luvattuja, odotettuja juttuja tuntuu, että kaikenlainen hyvä rytmi ja tekemisen tarmo välillä hyppää pois raiteilta. Arkipäivän kulku muuttuu aika ajoin, satunnaisina päivinä kummalliseksi haahuiluksi, keskittymiskyky ja ”asia ja vain yksi asia kerrallaan” -ajatus on täysin hukassa. Ei ole aikataulua.
Listoja minulla toki edelleen on, mutta on päiviä, jolloin tekemiset eivät ole millään aikajanalla, leijuvat ja liitelevät jossain lähellä, osa vähän kauempana, häviten kokonaan näköpiiristä. Päämäärät ovat ”jossain”. Ei ole enää sellaista ”ennen mökille lähtöä on vielä …. ”, ”perjantaina on vihdoin hieroja”, ”ensi viikolla kun mennään sinne, voitaisiin samalla reissulla hoitaa tämäkin asia”. Vähän kuin ei olisi tulevaisuutta, ei mitään päämäärää, tavoitetta on vain tämä ”päivä kerrallaan” -asenne.
Tämmöiset tunnot toistuvat – suunnilleen kerran viikossa, vaikka enimmäkseen oikeasti vaan elelen enempi, vähempi kyseenalaistamatta tätä ”päivä kerrallaan” -fiilistä.
Mutta tänään. Tänään on tuntunut, etten oikein mihinkään ole saanut tartuttua. Paitsi ulkoiluun.
Kuivasjärvellä (Kaijonlahdessa) oli joutsenpariskunnan seurana nokikana. Metkan näköinen lintu. Vähän kuin joku hovimestari. (Hyvin kaukaa kuvasin.) Pienen pulmusparvenkin näin, mutta kamera laukussa pyörän tarakalla, joten ei enempää (surkeahkoja lintukuvia.)
Nallikarissa meri on vielä jäässä. Ja meri hohkaa kylmää, mutta jätskikitskat oli jo auki! Lupailisikohan se sitä, että pian putsataan jalkakäytävät hiekasta, jota on PALJON.
Tähän ja nyt kirja, jota kuuntelen: Maaret Kallio, Voimana toivo.
Sama kirja kuuntelussa kuin Railalla. Joskus yritin kuunnella Maaret Kallion edellistä kirjaa, mutta se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, joten jätin kesken. En muutenkaan ole ollut ihan varma, onko Maaret minun juttu vai ei. Nyt olen kuunnellut Voimana toivoa iltalenkeillä ja sillä on ollut minun rauhoittava vaikutus. Suosittelen!
Onhan minulla ollut tuo Maaret Kallio ladattuna puhelimeen, jo jonkun aikaa. Se kun keikkuu Bookbeatin suosituksissa ykkösenä viikosta toiseen… mutta, mutta … olen ollut vähän samalla kannalla kuin Katri. En ole oikein uskonut että on mun juttu. Kun seuraava haahuilupäivä tulee, aloitan ja kokeilen.
Tänään on tiedossa mukava päivä. Toivoa ja tekemistä niin paljon, että taitaa kuuntelut mennä Enni Mustosen parissa. 😉