Ensin herääminen valkoiseen, lumiseen aamuun levottomien, monien kummallisten unien jälkeen. Pätkittynyt yö, mutta ei sekään estänyt ulkoilemaan lähtöä. Kun ei ollut tarvetta, eikä lupaa, muuhun, ajelin rautasillan parkkiin ja siitä sitten parin tunnin tepastelulle. Ensin kohti Raksilaa.
Kuten arvelinkin, siellä oli kovin idyllistä. Hiljaista, kuten varmasti yleensäkin perjantaiaamuisin. Mutta tänään oli oikeasti autiota. Puutaloja, lumettuneita koivuja, pehmeitä katuja. Värejä ja valoa.
Paljon mukavia yksityiskohtia.
Hyvä kirja nappikuulokkeiden kautta, hyvät kengät, kulkeminen, katse etsien jotain … kaukana pelottava maailma. Ihan parasta.
Kotiin paluun jälkeen ja pitkin iltaa on kulunut hyvin paljon aikaa somessa, viesteillessä, soitellessa. 2020-luvun kriisissä yhteisöllisyys koetaan paljolti netin kautta. Hyvä, että on netti, hyvä, että on ystäviä, perhettä, läheisiä.
Ja hyvä, että netin kautta saa paljon tietoa. Vuosikymmeniä lähdekritiikkiä soveltaneena ja opettaneena olen välillä tuhannen sekaisin tämän informaatiotulvan ja sen lähteiden kanssa. Ja kyllä, kyllä minua pelottaa. Lähiviikot ja lähivuodet. Niinpä päätän tunnin välein, etten enää klikkaudu uutissivuille, en katselemaan raportteja, kuuntelemaan asiantuntijoita telkkarista, en ryhdy vertailemaan käyriä (sitähän minä olen sosiaalihistorioitsijana pienen urani tehnyt, koskien nimenomaan ihmisten sairastavuutta, kuolleisuutta, etc.) Juuri kun olin ehtinyt ajatellla, että kuinkahan monta (pelkästään historia-alan) väitöskirjaa tästä globaalista kriisistä tehdään, tupsahtaa sähköpostiin viesti, jossa kerrotaan, että nyt kerätään materiaalia aiheesta:
Mitä tunteita ja ajatuksia koronaviruksen leviäminen maailmalla ja Suomeen on herättänyt? Onko sinulta tai lähipiiriisi kuuluvalta testattu koronavirusta tai oletko joutunut kotikaranteeniin? Kerro, miten korona on vaikuttanut arkeesi, työssäkäyntiisi tai opiskeluusi. Voit kirjoittaa myös kotikaranteeniin varautumisesta, matkasuunnitelmien muuttumisesta tai siitä, miten aihetta on mediassa käsitelty. (SKS, Koronavirus sekoittaa maailmaa.)
Ja heti perään voin todeta, että oikeastaan tämä – ainakin tähän asti vapaaehtoinen – kotoilu tuntuukin ihan levolliselle. Ei ole hyväksi, eikä oikein hyväksyttävääkään kulkea missään, ei muualla kuin tyhjillä kaduilla ja rannoilla. Ei ”tarvi” tehdä mitään erityistä, ei voi suorittaa kummoisia… Katsellaan sitten joko tiistaina hypin seinille, mutta nyt ihan ok. Tietysti on ikävä (totta puhuen ihan hel-tin kurjaa), kun Tyär ei huomenna aamujunalla tulekaan käymään, kuten suunnitelmissa oli, mutta parastahan se niin on.
Sunnuntain viininmaistelu on peruttu, samoin torstain Aapo Heikkilä -ensi-iltaesitys Linnanmaalla. Aattelen, että hyvä noin. Elämänmeno verkkaistuu, toivottavasti maailmanmeno hiljalleen löytää turvalliset uomat.
Hangasojalle puuhailemaan, lumitöitä ainakin riittää eikä laduilla yleensä tule lähikontakteja. Itse menossa ensiviikolla, onneksi oli autojunapaikka jo varattuna.
Pehtoori siellä vastikään olikin, ja lumitöitä oli (taas) riittänyt. Kyllä sinne on aie vielä keväthankien aikana ajellakin… Siellähän on sellainen ”luomueristys” tavallisestikin … 🙂