Aurinko siniseltä taivaalta, läntinen, keväinen tuuli ja nastakengät. Niin ja Canon, tietysti. – Niistä oli hyvä keskipäivän yli yltänyt aamupäiväulkoilu tehty. Pehtoori lähti kaverinsa kanssa merenjäälle, minä keskustan laidoille.
Nyt, kun minulla on kuuntelussa Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) ”Minä, Katariina” historiallinen romaani Venäjän keisarinna Katariina II Suuresta, sai hautausmaa, varsinkin vanha, Stooleborin, puoli mielikuvituksen lentämään. Hautakivien vuosiluvut veivät 1800-luvulle ja sen ajan ihmisten arkeen ja historian suuriin käänteisiin. Onhan tässä väistämättä sellainen olo, että tämä koronakevät tulee olemaan maailmanmenossa ja aikanaan historiankirjoittajien kronologisissa jaotteluissa raja, murros, jonkin loppu, uuden alku.
Taitaa olla elämäni ensimmäinen Hirvisaaren romaani, johon olen tarttunut. En oikein tiedän, miksi olen kierrellyt, vaikka jo kotikotonani niitä oli kirjahyllyissä montakin. No, joka tapauksessa pidän tästä. Tällä kertaa lukijalla on erityisen iso osa kuuntelunautinnossa. Leena Pöysti lukee mahdottoman hyvin, hienosti eläytyen, silti näyttelemättä tekstiä. Hänen pienet nyanssinsa dialogeissa, äänenpainonsa hienovaraiset muutokset tekevät tekstistä ja sitä myöten myös Katariinasta ja hänen uskotustaan Leonista hyvin läsnäolevia, todellisia, melkein ”nähtäviä”. Järkelemäinen opus on vasta puolessa ja sille on jatko-osakin. Osin menneessä maailmassa menevät nämä maaliskuiset päivät.
Veroilmoituksia enemmän on kiinnostanut uuden Digikuva-lehden ”niksipirkka”-sivut. Ne ja vanhojen kuvien muokkaamista kuvatoimistoon oli minulla tänään päivän ”etätyöosiossa”. 😉
Päivän töpeksintä oli kun tein (Pehtoorille) kaurapataleipää. Meillähän ei pariin vuoteen ole paljon leipää osteltu saatikka leivottu, mutta joskus kuitenkin. Kaapissa on kuitenkin kauan ollut ainekset kauraleipään, – siispä eilen illalla taikina tekeytymään, sillä tänään oli keittopäivä ja halusin siihen oheen hyvää lämmintä leipää. Kun ohje on maailman helpoin, niin tietysti unohdin suolan pois. Argh. Suolaton kauraleipä ei ole mun makuun. Pehtoori voiteli suolaisella Oivariinilla, ja hyvin kelpas. 😉
Nyt pitäisi löytää hyvä pääsiäis/kevät/synttärikakun ohje sunnuntaiksi. On Juniorin ja Miniän synttäriviikonloppu, ja aiomme kokoontua. Siis tulevat syömään ja haluaisin tehdä kakun. Oisko linkkivinkkejä tai reseptiä?
https://www.k-ruoka.fi/reseptit/mirror-glaze–kakku Tykkäätte mangosta? Tässäpä olisi yksi kakku ehdolle.
Todellakin tykätään mangosta, ja hienolta näyttää kakku. Varmaan teen tässä kevään mittaan. Ainakin yritän. Ehkä en kuitenkaan Juniorin synttärikakuksi: hänen ykkösfeivoritteja kun eivät juustohyytelökakut ole.
Kiitos taas Reija! Katariinan olen minäkin kuunnellut ja Me, keisarinnankin, mutta Riitta Konttisen Aino Sibelius olisi kyllä jäänyt kesken ilman sinun suositustasi. Järnefelteistä kertovia kirjoja olen lukenut, samoin kun Ainon ja Jannen kirjeenvaihtoa. Tällä viikolla olen Ainoon sitten uudestaan palannut ja tykännyt todella. On heidänkin aikanaan ollut omat haasteensa ja varsinkin Ainolla.
Ainolaan myös mieli halajaa, vaikka viime kesänä just kävin.
Pitäkää huolta toisistanne ja pysykää terveinä!
Kiitos, Anu, ihanasta viestistä.
Ainon elämä! Kaikkea muuta kuin kuuluisan, hyvin toimeentulevan miehen muusana olemista. Ja elämä Suomen historian väkivaltaisissa, sotaisissa vuosissa … hieno kirja se kyllä oli.
Kiitos samoin! Terveyttä ja ensi kesän Ainolan reissua toivottelen.