Nallikarin biitsi on taas paljaana, lumet ovat lähteneet. Meri toki on jäässä, jään päällä ohut tasainen vesikerros, joka jäädyttyään voi tehdä maisemaan valtavan luistinradan. [näkymä salin ”pyöräretkeltä”]
Saattaa olla, että minun salilla treenaaminen ja polkeminen joutavat nyt tauolle. Olen kyllä tyytyväinen, että olen syksyllä asettamani tavoitteen 2 x viikossa salilla pitänyt, ja ohjelmaa on edes vähän rukattu rankemmaksi matkan varrella. Mutta vaikka on vasta maaliskuun puoliväli, näyttää siltä, että sähköpyöräilykauden alku ei enää ole kaukana. Kunhan kevyen liikenteen väylät ovat sulat (ja hiekattomat), minä siirryn niille, mikä näyttää tänä vuonna olevan mahdollista aiemmin kuin viime vuonna.
Taidan antaa itselleni luvan jäädä pois kuntikselta ja jättää hulavanteen vaatehuoneeseen toisen, akuutimmankin syyn vuoksi. Sattuipa tänään pieni haveri, kun siivoilin/järjestelin vierashuonetta/studiota/tyttären entistä huonetta. Sinne on kertynyt luvattoman paljon kaikkea ”tausta- ja alustamateriaalia”: pleksejä, paksuja tasoja, ritilöitä, yms. Sekä kaikki studiolamppujen ja taustakankaiden softboxit ja telineet etc. Tänään päätin perata niitä, pakata alkuperäiskoteiloihin. Kaiken kaikkiaan tehdä huoneeseen tilaa ja järjestystä, semminkin kun Tyär on tulossa viikonloppuna pikapyrähdykselle kotikotiin.
Yksi iso levy – sellainen keittiötason painava palanen (noin 80 x 80 cm), jollaisia olen Bauhausin poistolaatikosta muutamia hankkinut – ja jollaisia olette monissa ruokakuvissa etc. nähneet (esim. tässä) – oli mielestäni nyt ”hyllyttämisen” tarpeessa. Veinpä sen sitten autotalliin: ylähyllyllä siellä on tilaa. Siispä sinne. Mutta eihän siellä pysynyt: onneksi terävä kulma ei tullut kasvoille, eikä päähän ja kun kroppani hyvin pistin eteen, se ei myöskään mennyt auton kylkeen. Meni omaan kylkeeni. Kylkiluita tuskin on poikki, mutta vähän raskaampi hengittäminen sattuu, eikä todellakaan tee mieli koskea hulavanteeseen tai käsipainoihin. Taidan siirtyä vain tepastelemaan.