Lumisadepäivä. Mietintäpäivä. Photoshop-päivä. Netflix-päivä. Leipomispäivä. Netissä roikkumispäivä. Suunnittelupäivä. Silityspäivä. Bookbeatpäivä. Kaikkea pientä pitkin päivää. Minun on vaikea kuvitella, että minulle tulisi tekemisen puutetta ihan heti alkuunsa. Nyt kun on aikaa, muka enemmän kuin aiemmin, niin minähän olen jo iloinnut siitä, mitä kaikkea ehdinkään tässä tehdä. Että nyt kun on muka enemmän aikaa! Eihän minulla ennenkään – tai siis viime vuosina – ole ollut ajan puutetta. Eikä tekemisen puutetta. No joka tapauksessa yritän.
Sellaista mietin, ja äidiltäkin kyselin, että sairastinkohan minä hongkongilaisen? Muistatteko 60-luvun lopussa liikkunut influessa? Äidin mielestä en sairastanut, mutta että joku luokkakavereistani tai naapuruston lapsista sen sairasti. Joka tapauksessa muistan, että se kosketti omaa elämää jotenkin läheltä. Siitä puhuttiin koulussa, luultiin, että siinä iho muuttuu keltaiseksi. Olihan ymp.opin tunnilla vastikään käsitelty rotuja ja kiinalaisten sanottiin olevan keltaisia. Siinä tilanteessa 10-vuotiaaseen upposi täysin ilmoitus, että hongkongilaisen myötä muuttuu keltaiseksi. Juuri noihin aikoihinhan sitä sairastettiin kaikkia muita rokkoja ja näpppylätauteja, jotka aiheuttivat ihomuutoksia. Vesirokko ja tuhkarokko juuri takana. Aasialaisestakin puhuttiin silloin, vaikka se oli ollut jo 10 vuotta aiemmin. Sekä hongkongilaiseen että aasialaiseen kuoli miljoona ihmistä.
Päätit sitten murskata koko maapallon, sinä liikut hieman suuremmissa sfääreissä noissa shoppailuissasi. Muisteltiinkin tuossa päivänä eräänä noita omana elinaikana jyllänneitä tauteja, joista ensimmäinen oli Aasialainen juuri syntymäni aikoihin. Sitten kymmenisen vuotta myöhemmin juuri tuo HongKongilainen. Sitä en tosin jaksa muistaa, mihin tautiin kannettiin kaulassa sitä pahan hajuista ”teepussia”, oliko se juuri tuo HongKongilainen??
Kyllä se taisi olla tuo hongkongilainen, koska minäkin muistan – nyt kun siitä kerroit – nuo ”teepussit”. Mikähän niiden tarkoitus oli? Jotain eteerisiä öljyjä, kamferia tai viruksen karkottajia?
Tässä siitä EI kerrottu…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/29/hongkongilainen-influenssa
Muistaako/tietääkö kukaan blogin lukijoista?
Muistaakseni minulla oli kankaasta ommeltu roikkuva pussi kaulassa, sisällä oli sokeripala, johon oli laitettu jotakin tippoja..
Tuollaisen sokeripalapussin muisti yksi ystävämmekin. Hän muisteli, että ne oli kamferitippoja… Liekkö ollut tehoa tuolla pussukalla? Ehkäpä jos emme kerran sairastuneet. 😉
Pala oli kamferia. Se ommeltiin sideharsopussiin.
Kamferia palanikin? – Tippoina ainakin. Ja pussukoita tosiaan oli.
Olen Oulusta kotoisin ja muistan tuon kamferipalan kaulassa, apteekista ostettiin ja mummi virkkasi siihen puuvillalangasta suojan ja ketjun ja laamapaidan alla sitten pidettiin. 60 luvun lopussa.
Mainiota, sieltä näitä muistoja löytyy. Laamapaita kuuluu muistoon! Kiitos, Ulla!