Tänään on ollut – kuten niin usein elämässä – sellainen päivä, että elää, on, ajattelee, tekee ja toivoo monella eri tasolla asioita. Ajatukset ovat jossain ihan muussa kuin mitä tekee, tai ei tosiasiassa ole ollenkaan siinä ajassa tai paikassa, jossa ulkoisesti näyttäisi olevan.
Sellainen levollinen ”minä nyt tässä lumipyryssä kävelen, kun ei oikein muutakaan voi” tai ”paneudunpa nyt kunnolla näiden veroilmoitusten tekoon” ei ole tänään ollut ollenkaan todellisuutta. On kuin olisin elänyt kahdessa todellisuudessa ja sen vuoksi jotenkin mahdottoman irrallinen olo. Ei, en taida osata selittää tätäkään.
BTW: eilisessä Korouoma postauksessa muutama kuva lisää… niisstä näkyy, millainen polku on kävellä.
Ilman nastakenkiä ei kannata lähteä, mutta niillä ja peruskunnolla pärjää hyvin.