Poikkeustilassa.
Tänään tuntuu melkein turvallisemmalta olla poikkeustilassa kuin ettei olisi. Kotimaa on ensimmäistä kertaa elämässäni poikkeustilassa. Sen myötä sitten itsekin, vaikka toki monenlaisia poikkeustiloja on kyllä jo näihin melkein vanhusvuosiksi laskettuihin vuosiin aiemminkin mahtunut.
Jollei ihan juuri tätä päivää muista loppuelämää, niin kyllä tämän kevään – koko tähän astisen tämän vuoden – muistaa – poikkeukselliseksi. Ei hätää, huolta kylläkin, ei ahdistusta, mutta alakuloa. Mutta päivä kerrallaan, uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä, kuukauden päästä jo näyttää paljon paremmalta.
Ja tulee kevät, itse asiassa on jo kevät: ulkoilma, – ja parempi mieli. Tänäänkin niin. Niin kuin melkein aina. Onneksi ei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Metsään menin tänäänkin. Olipa metka lenkki – kulkeuduin taas merenrantaan. Aurinkoa avarassa luonnossa, jäällä kulkien. Niin hyvä.
Ja koti on hyvä paikka. Levolliselle ja toivekkaalle tuntuu, kun juuri tänään pilvikirsikan oksiin (ostin K-Marketista reilu viikko sitten nipun (3.95 €)) avautui kukkia. Tuoksuvatkin vienosti. Kyllä tämä tästä.
