Leipomista ja leikkimistä

Tänään on ollut laskiaispullapäivä ja pre-ystävänpäivä.

Jo aamuvarhain tuli mummin luo pari parasta ystävää. Apsu ja Eevis olivat tänään(kin) ilmastointiremonttipakolaisia, ja äitinsäkin tuli myöhemmin kunhan huolehtimiselta toisaalta pääsi.

Minulla oli kello ollut jo kuudelta soimassa, jotta ehtisin aamutoimet, tukan pesun ja pullataikinan hoidella valmiiksi ennen kuin pienet tulevat. Kummasti tuli mieleen toukokuu 1993, jolloin meillä lapset olivat 2 v. ja 3½ v. ja meillä oli varhennettu 10-vuotishäämatka (käytiin hakemassa linja-auto Etelä-Suomesta 😉 ). Muksut olivat kaksi yötä (eka kertaa erossa niin pitkään) Jäälin mummulassa, ja kun me sitten reissusta palattua menimme hakemaan heidät kotiin, oli M-mummu aika väsyneen näköinen (hän kun oli häätänyt P-papan kamariin nukkumaan ja nukkui itse lattialla, jotta lapset saivat olla parisängyssä, jossa kävi heitä aina välillä peittelemässä ”kun ryökäleet paleltuvat kun potkivat peitot pois” 😉 ) ja M-mummu ilmoitti myös, että ”nyt hän lähtee suihkuun ja tukan pesuun kun en ole aiemmin ehtinyt”).

Minulla ei pienet olleet edes yötä, mutta varmensin, että ehdin tukkani pestä. 😀

Sillä aikaa kun pullataikina vielä nousi, katselimme vanhoja kuvia ja tätä videota, joka saa Apsun nauraa retkottamaan ihan hervottomana.

Ja sitten leipomaan! – Kyllä tykkäsi Eeviskin pullataikinasta. Apsu teki ystävänpäiväpullia ja isille viinilasipullan (keskellä kuvaa, ja siinäkin rusinoita – luonnollisesti), ja omia laskiaispullia. Päivän kaikki välipalat ja jälkkärit olivatkin sitten pullaa!

Ulos emme tohtineet, mutta saimme toki neljästään päivän kulumaan sisälläkin.

Kun pappa kotiutui ja muutkin remppamiehet olivat lähteneet vein ”päiväläiset” kotiin, ja sitten Pehtoorin kaupunkiin: illalla oli perinteinen isä-poika -pikkujoulu. Muutamina vuosina Pehtoori & Poika ovat käyneet ennen tai jälkeen joulun kaksistaan syömässä ja viinillä Voxissa. Tänään on ollut sen aika. Kelikin kuin marraskuun räntäsateisena/vesisateisena/loskaisena pikkujouluaikana.