[Kuva eiliseltä 11.1.2020]
Sunnuntaiaamuna ei enää tuullut kuten yöllä…
Ja toisin kuin yleensä minua ei huvittanutkaan lähteä ulos, vaikka toki aikaa ja keliä olisi ollut. Aikeeni pitää tänään blinikestit vaihdoin hampurilaispäivälliseksi, mikä sekin merkitsi, ettei edes isommasti ruoanlaittohommia.
Aamun lehtiä (netissä) lukiessa ja some-päivityksiä vilkuillessa sattui silmiin ystävän linkittämä Hesarin kolumni ”Elä paremmin, käytä pöytäliinaa” … mainio juttu, erityismaininta suluissa oleville ”avainsanoille”. No tämä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä seuraavalle liikulleni.
Hieman arveluttavaa kertoa, mutta tiedättekös, mikä tuntui oikein hyvälle tänään aamupäivällä? – Vaatehuoneen siivoaminen. Siivosin vaatehuoneen, ja erityisen huomion kiinnitin kahteen isoon hyllyyn, jotka pursusivat pöytäliinoja. Perittyjä, ostettuja, teetätettyjä, paljon käytettyjä, liki käyttämättömiä hutiostoksia, liinakriiseissä hankittuja ja jopa itse ommeltuja! Laskin, että minulla on/oli 18 isoa pöytäliinaa, iso pino pikkuliinoja ja monta rullaa kaitaliinoja. Ja tabletit päälle. Nyt niistä on osa auton perässä pakattuna matkalla kohti SPR:n Konttia.
Nyt hyllyillä liinat on ”näkyvissä”, siisteissä pinoissa, ennen kaikkea aiempaa helpommin käytettävissä, vaihdeltavissa. Ei, en minä kuvittelekaan, että tämä olisi kovinkaan iso muutos elämänmenossani, mutta kyllä sain hyvän mielen tästäkin konmarituksesta. Nyt ei oikeastaan ole kuin kirjahyllyjen perkaus ja tomuttaminen sekä (kristalli)lasivitriinin putsaus siivouksen to-do -listalla. Molemmat hommat toteutuakseen vaativat melkoisen buustauksen ja inspiraation, eivät lopultakaan kovasti aikaa. Tänään vaatehuone järjestyi ja puhdistui parissa tunnissa kuunnellen Rauli Virtasen ”Reissukirjaa”. Voin suositella.
Tuosta Rauli Virtasesta tuli mieleen eläkkeellä olevan työkaverini kertomus, kun hän meni entisen Jugoslavian alueelle tunnistamaan sodan uhreja ja oli ennen sinne menoaan nähnyt mm. R Virtasen raportoivan ”puhkiammutusta” Sarajevosta. Mennessään itse paikalle näki siellä yhden rakennuksen, jonka seinässä näkyi useita ammusten jälkiä, mutta muuten kaupunki ei vaikuttanut kovikaan sodan runtelemalta. Kertoi tuon jälkeen suhtautuvansa varauksella Virtasen uutisointeihin maailmalta.
Oiskohan tässä työkaverisi kertomuksessa ja Virtasen raportissa joku ajallinen ero tai sitten ovat olleet todella eri puolilla kaupunkia? Toki varauksella kannattaa suhtautua kaikkeen uutisointiin ja tiedonvälitykseen, mutta kyllä Jugoslavian hajoamissotien aikana ja Sarajevon pitkän piirityksen kaupunki aika ”puhkiammuttiin” ja tuhansia siviilejä kuoli.
Kylläpä tuntuu tutulta tuo pöytäliinajuttu. Meilläkin piironginlaatikosto täynnä liinoja ,pitkiä ,pätkiä ,pyöreitä ja kantikkaita. Harvat ovat käytössä,vuosittain vain pinotaan uusiksi.Muistoja äidiltä,tädiltä serkulta sekä omia ostoksia tai tekeleitä.Liinavaatteitakin liikaa,laskin astiapyyhkeet 32kpl!
Liinavaatteissa minulla on tuonut tilaa tänne kotiin se, että mökille olen voinut vielä sekä lakanoita että astiapyyhkeitä, joita olen tainnut jakaa lapsillekin kun muuttivat kotoa. Äitini kokoama kapioarkku noilta osin oli kyllä aika kattava vuosikymmeniksi eteenpäin. 😉