”Tukevasti eksyksissä”, todettiin romaanissa, jota parhaillaan kuuntelen, ja samalla totean, että juuri niin olen. Pienehkö rotko elämässäni avautui taas eteen, ja sinnehän minä humahdin. Tukevasti eksyksiin, – Pehtoori toppuuttelee, älähän nyt taas. Kyllä tämä tästä.
Kyllä minä niin toivon hänen olevan oikeassa, tämän kerran, ehkä toisen kerran parisuhteemme aikana, 😉 vai olisiko (miten paljon toivonkaan, että olisi) oikeassa taas kerran. edes tämän kerran 🙂 . Mietin sittenkin, kyllä tämä tästä.
FaBossa halailen rintasyöpäleikkauksen jälkeisen sytostaatin saanutta ystävää; ja yhtäkkiä mietin, mitä ihmettä!!?? Halailen virtuaalisesti!? Tunnen itseni idiootiksi. Toisaalta edes siten… Niin mietin. Mietin Ja taas mietin. Mietin kaikkea.
Onneksi on ulkoilma, joka pakottaa liikkumaan, miettimään, että mistähän kulmasta tätä rakasta, vuosikymmeniä edessäni ollutta mäntyä kiertäisin, kuvaisin.
Menin ihan kohti! On se hieno!
Tämä kuva on niin pysäyttävän upea!
Kiitos. 🙂 Taivas ja mänty olivat nyt kohdillaan, ja minäkin paikalla Canonin kanssa.
Jäin vain ihmettelemään, että missä vaiheessa (la) taivas oli tuon värinen? Vai onko tämä kuvattu la? Olin liikkeellä tavoistani poiketen vapaapäivänä jo ennen 08: aa aamulla, aina alku- iltapäivään asti, mutta en huomioinut noin karkin väristä taivaanrantaa. Mikäli olisin, varmaankin olisin siitä kuvan ottanut ja ainakin katsonut, miltä se näyttäisi harmaasävyisenä:) Minulla kun ei juurikaan enää ole karkkipäiviä. Vitsi, vitsi hyvä on tuo kuvasi, mutta kun tulee SE oikein sakea lumi/ räntäsade, muista kuvata mänty myös silloin. Minkä epäilemättä teetkin.
Taru on todellisuutta ihmeellisempää tai kauneus on katsojan silmissä tai valkotasapainon ”väärä” asetus (kylmästä lämpimään).
Koetan olla paikalla kun on oikein surkea räntäsade. Totta puhuen tästä puusta on varmaan kymmeniä kuvia. Tästä pidän tähän astisista eniten. Päin mäntyä! 😉
Tuohan on Jukka- Poikaa ”Kylmästä lämpimään”:)
Vaikkapa niin. 😉