On viides vuosi kun osallistun serkkuni ylläpitämään valokuvaushaasteryhmään (Vilmaajat 5) FB:ssä. Viime vuosi oli ehkä vähän vaikea: moni jätti kesken, palautetta tuli lopultakin aikavähän, ja osa mukana olleista otti (serkkuni ja meidän muidenkin) kehittämisehdotukset henkilökohtaisina herjoina, ja jättivät porukan, vaikka minusta siellä annettu palaute oli 97 %:sti pelkästään rakentavaa (tai aika ajoin vähän mitäänsanomatonta: ”kiva kuva” -tyyliin 🙂 ). Mutta vuosittain vaihtuneen ryhmän (meitä koko ajan mukana olleita ei taida olla kuin kymmenkunta, vaikka nytkin ryhmässä on nelisenkymmentä jäsentä) parasta antia on se, että olemme kuvaajina hyvin eri tasoisia; joten on mukava nähdä ja kuulla miten eri lailla kuvaajat omia ja toisten kuvia näkevät, mihin kiinnittävät huomiota, mitä arvostavat, mihin pyrkivät. Vuorovaikutuksessa oppii! Siis kaiken kaikkiaan olen tykännyt hommasta ja yrittänyt oppia itse ja antaa vinkkejä muille.
Tänä vuonna haaste rakentuu siten, että jokaisella kuukaudella on väri, ja sen ”sisällä” neljä teemaa/adjektiivia. Tarkoitus on, että jokainen laittaisi kuukauden aikana 2 – 4 kuvaa. Nyt tammikuun väri on ollut punainen: teemoina/adjektiiveina intohimo, nopeus, rohkeus – ja vaara. Olen kolme ensimmäistä jo saanut kuvatuksi ja mukaan haasteeseen, ja ajattelinkin, etten punaista ”vaaraa” ehdi, löydä, keksi, joten tyydyn tammikuun osalta kolmeen kuvaan.
Mutta juuri tänään, kun täällä Lapissa, nimenomaan Saariselällä olleella, Wuhanista kotoisin olevalla, nuorella, kiinalaisella naisella on Suomessa todettu ensimmäinen korona-virustartunta, sattui ladulta palatessa vastaan kuvauskohde tähän haasteeseen.
Uutinen tartuntatapauksesta tuli vasta äsken (klo 18) tietoon, ja minä olin kameran kanssa laskettelukeskuksen parkkipaikalla jo iltapäivällä, ihan muita kuvia Vastavaloon ottamassa. Mutta minulla on nyt kuvissani myös vastaus kuvahaasteeseen: punainen, vaara.
Kiinalaiset, joita täällä lomailee tosi paljon, käyttävät paljon punaisia vaatteita, mutta myös suojautuvat. Ovat suojautuneet edellisinäkin vuosina, ennen koronavirusta. Mutta tänäänkin vaikka pakkasta on ollut edelleen -12-17 C osa ulkomaalaisista kulkee avopäin, tuulessa ja pienessä tuiskussakin!
Ja kuinka iloisia he ovatkaan, kun yrittävät opetella hiihtämään tai laskettelemaan. Tänään Luttojoen varressa ainoat vastaan tulleet hiihtäjät oli kuuden hengen kiinalaisryhmä paikallisen hiihto-opettajan kanssa. Ei riemulla rajaa kun yrittävät hiihtää, pysyä ladulla ja laskea pienen pientä mäkeä. Sama porukka oli ladun alussa, kun menin kohti Palo-ojaa ja tunnin päästä, kun palasin. Ja kivaa oli.
Minullekin hiihto maistui. Pehtoori ei tänään(kään) ladulle lähtenyt, vaan päätti jo aamusella, että nyt lähtee Tuulentuvan mökiltä lumikuorma. Ja siinä se ukkelin päivä kului. Varmasti tuli enemmän liikuntaa kuin olisi tunturissa tullut!
Tilanne aamulla.
Keskipäivällä….
Iltapäivällä.
Ja illansuussa.
Nämä neljä viimeistä kuvaa täältä lintukodosta.