HeippaRallaa! Kiitos! HeippaRallaa! Hei, mummi, kiitos!
Apsu huuteli puolenpäivän aikoihin Riekonmarjan päiväkodin eteisessä kun näki, että se olikin mummi, joka tänään tuli häntä vastaan. Yllätys se ensin oli vähän mummillekin, mutta mukava yllätys. Ja tuossa hihkumisessa on huomionarvoista tuo R. Nyt ärrä kuulostaa isosti hyvälle ja joka kerta kun poika hoksaa puhessaan hyvän ja reippaan ärrän toistaa sen riemuissaan! Rallaa!
En muista koskaan ennen kuulleeni että päiväkodissa ei siksi olla ulkona, että pihalla on niin liukasta ettei lapsia voi päästää sinne leikkimään. Meidän lasten aikana oli pakkasrajat ja kunnon vesisadekin piti lapset sisällä, mutta eipä silloin tammikuussa koskaan tällaisia ”kaljamakelejä” ollutkaan.
Ei me iltapäivälläkään menty mihinkään ulos: pelattiin pari tuntia Muumien VIidakkopeliä, jossa mummin ei todellakaan tarvinnut ”antaa” Apsun voittaa. Ihan oikeasti nelivuotiaan näkönopeus on jotain ihan muuta kuin mummilla.
Sitten iltapäivän ruokalistalla toivottiin olevan ”perunapalleRRRRRoita” (Pommes noisettes) ja jätskiä! Mikäpä siinä!
Pappakin tuli autotallista puunaamasta autoja, ja sai seuraavaksi hävitä pelin toisensa jälkeen. Pikkukakkonen ja ”tappetti” ~ rallipeli tabletilta viihdyttivät vielä ennen kotiinpaluuta.
Tulipa hyvälle mielelle tästä Täällä ei ole edes liukasta, ei jäätäkään enää missään. Tämä on siis ainut positiivinen puoli tässä säässä, pääsee hyvin vaikka pyöräilemään. Meidän S:n päiväkodin pihaan oli tullut maanantaina metso ja lapset oli passitettu sisälle (ja lintutarhan väki hakenut linnun pois). Eläimetkin ovat aivan sekaisin tästä kummallisesta talvesta.
Metso? Ja tehän asutte kuitenkin ihan maalikylässä, ettekä missään takametsissä!
Toivotaan päiväkotien pihoille ja kaikkialle Suomeen pehmeää, valkoista pakkaslunta!